Lahja (kirja)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lahja – Vaihdannan muodot ja periaatteet arkaaisissa yhteiskunnissa on ranskalaisen sosiologin ja etnologin Marcel Maussin kuuluisin teos. Mauss oli kiinnostunut arkaaisten yhteiskuntien sopimusoikeudesta ja taloudellisten suoritteiden järjestelmästä. Teoksessaan Mauss vertailee Polynesian, Melanesian, Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen ja muinaisten oikeusjärjestelmien sopimus- ja vaihdantamuotoja, jossa lahjojen antamisen, vastaanottamisen ja korvaamisen velvoitteet leimaavat yhteiskunnan vaihdantaan. Mauss tutkii lahjojen vaihtamista yleisinhimillisenä ilmiönä. Teoksen mukaan lahjat ovat periaatteellisesti vapaaehtoisia ja vaikuttavat eduntavoittelusta vapailta, mutta todellisuudessa pyyteettömiä lahjoja ei ole. Esseemuotoinen teos julkaistiin alun perin L’Année Sociologique -lehdessä nimellä ”L’Essai sur le don” vuosina 1923–1924. Jouko Nurmiaisen ja Jyrki Hakapään tekemä suomennos ilmestyi Tutkijaliiton kustantamana vuonna 1999.

Totaalinen suorite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkaaisissa yhteiskunnissa sopimusoikeus ja taloudellisten suoritteiden järjestelmät ovat totaalisia sosiaalisia ilmiöitä, koska ne ilmaisevat uskonnollisia, oikeudellisia, moraalisia, poliittisia ja taloudellisia instituutioita samanaikaisesti. Maussin mukaan ryhmät tekevät sopimuksia, sitoumuksia ja vaihtokauppoja yksilöiden sijaan. Varallisuus ja taloudellista arvoa sisältävät esineet ovat vain pieni osa vaihdantaa. Vaihdannan piiriin kuuluvat myös suosionosoitukset, viihdykkeet, rituaalit, sotilaallinen apu, naiset ja lapset. Mauss kutsui vaihdantatyyppiä totaalisen suoritteen järjestelmäksi. Totaalisen suoritteen järjestelmän kulmakivi on vastavuoroisuuden velvoite saadusta lahjasta. Totaalisen suoritteen talous- ja oikeustyyppi sisältää useita teemoja, sääntöjä ja ideoita. Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen potlatch on totaalisen suoritteen äärimmäinen muoto. Mauss kutsui potlatchia kilpailulliseksi totaaliseksi suoritteeksi.

Polynesia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polynesian totaalisen suoritteen järjestelmässä uskonnollinen ja moraalinen selitys on kaikkein vahvimpana. Maussin mukaan lahjaksi annetuissa esineissä on oma henkensä, mikä pakottaa vastaanottajan palauttamaan saadun lahjan. Esineessä on osa sen alkuperäistä omistajaansa, jolloin lahjan antajalla on valtaa sen vastaanottajasta. Esineen henki seuraa jokaista saajaansa. Vastalahjan täytyy olla vastaavan arvoinen tai suurempiarvoinen. Takaisinmaksu antaa suorittajalleen auktoriteetin ja valta-aseman, sillä hän on ketjun viimeinen linkki. Polynesialainen lahjojen vaihdanta on todellisuudessa henkisten siteiden verkko.

Melanesia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kula-vaihdanta on tyypillinen totaalisen suoritteen järjestelmän muoto Melanesiassa. Kula on Trobriandsaarten seremoniallinen tapahtuma, jossa vaihdetaan arvoesineitä – kaulakoruja ja rannerenkaita. Nämä arvoesineet kiertävät saarelta saarelle ja ovat jatkuvasti kierrossa. Kaulakoruja ja rannerenkaita ei pidetä pitkään hallussa, vaan ne laitetaan eteenpäin Kula-ringissä. Esineen pitäminen itsellä liian pitkään olisi häpeällistä. Maussin mielestä Kula on laaja heimojen välisen kaupan muoto, jossa solmitaan liittolaissuhteita, sekä kilpailullinen Potlatch. Kulassa on myös uskonnollisia ja myyttisiä aspekteja, koska kuuluisimmilla kaulakoruilla ja rannerenkailla on omat nimet, persoonallisuus, tarina ja historia. Kula-vaihdanta on sekoitus kilpailullista Potlatchia ja polynesialaista maagis-moraalista lahjanvaihdantaa.

Pohjois-Amerikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Potlatch on Pohjois-Amerikan luoteisosien heimojen vaihdantamuoto. Potlatchissa pyritään voittamaan toinen osapuoli lahjojen määrällä, jopa tuhoamisella. Vastavuoroisesti lahja pitäisi pystyä korvaamaan ja palauttamaan saman arvoisesti tai suurempana. Potlatch toimii heimojen ja klaanien sekä yksityiselämässä. Potlatchissa antamalla lahjoja ositetaan rikkautta ja onnea. Ainoa tapa säilyttää valta-asema on suurellinen lahjojen antaminen ja vastapuolen nöyryyttäminen. Velvollisuus ottaa vastaan lahja on myös pakottava, koska lahjasta kieltäytyminen olisi tappion myöntämistä etukäteen.

Muinaiset oikeusjärjestelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maussin mukaan roomalaisesta oikeudesta, germaanien oikeudesta ja klassisesta hinduoikeudesta voidaan löytää totaalisen suoritteen mukainen lahjatalous. Lahjatalouden kehityksellä on sosiaalievoluution kannalta merkittävä rooli. Lahjatalouden instituutiot ovat olleet tärkeä askel oikeudellisten ja taloudellisten käytäntöjen kehityksessä ja sen jäänteitä voi tutkia muinaisista oikeusjärjestelmistä.

Johtopäätökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahjatalouden moraalinen ja taloudellinen velvoite on osa länsimaista yhteiskuntaa. Lahjaa täytyy maksaa takaisin samanarvoisesti tai suurempiarvoisesti. Maussin mukaan julkiset ja yksityiset sosiaalista hyvinvointia lisäävät teot ovat paluuta vanhaan lahjatalouden järjestelmään, jossa velvollisuus ja vapaaehtoisuus sekoittuvat. Tutkimuksen tulokset valaisevat moraalia ja kehittävät ihanteita.

Lähde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauss, Marcel: Lahja: Vaihdannan muodot ja periaatteet arkaaisissa yhteiskunnissa.