Ladislaus I Pyhä
Ladislaus I (László) oli Unkarin kuningas vuosina 1077–1095. Hänen isänsä, kuningas Béla I:n jälkeen valtaan nousi serkku Salamon. Yhdessä veljensä Géza I:n kanssa Ladislaus pakotti serkkunsa antamaan veljesten haltuun saman herttuakunnan, jonka Salamonin isä Andreas I oli antanut Béla I:n haltuun. Myöhemmin Salamon syrjäytettiin kokonaan, Gézasta tuli kuningas, ja tämän kuoltua Ladislaus otti vallan. Koska Saksan kuningas Henrik IV oli Salamonin puolella, Ladislaus haki liittolaisekseen Schwabenin Rudolfin. Ladislaus haki vallalleen myös kirkollista oikeutusta, ja aloitti prosessin Tapani I:n julistamiseksi pyhäksi. Vastaavasti Ladislaus itse kanonisoitiin vuonna 1192 Béla III:n aloitteesta.[1]
Ladislaus pyrki laajentamaan valtakuntaansa määrätietoisilla valloitusretkillä; niiden pysyvimmäksi tulokseksi jäi Kroatian liittäminen Unkariin vuodesta 1091 alkaen, mikä antoi Unkarille yhteyden Adrianmerelle.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Luscombe D. et al. (toim.): The new Cambridge medieval history 4, s. 310. Cambridge University Press, 2004. ISBN 978-0521414104. (englanniksi)
|
Edeltäjä: Géza I |
Unkarin kuningas 1077–1095 |
Seuraaja: Kálmán |
| ||||||||||||||||||
