Labytnangi
| Labytnangi (Лабытна́нги) |
|
|---|---|
.png) lippu |
.png) vaakuna |
 Jamalin Nenetsian sijainti Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella |
|
  Labytnangi |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Piirikunta | Jamalin Nenetsia |
| Kaupunkipiiri | Labytnangin kaupunkipiiri |
| Perustettu | 1890 lähde? |
| Kaupungiksi | 1975[1] |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 22 km² |
| Väkiluku (2010) | 26 936[2] |
| Aikavyöhyke | UTC+5 (MSK+2) |
| Postinumero | 629400–629410[3] |
| Suuntanumero(t) | +7 34992[4] |
Labytnangi (ven. Лабытна́нги) on kaupunki Jamalin Nenetsian piirikunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Obin länsirannalla 20 kilometriä Salehardista luoteeseen.
Kaupungissa on Mikunin ja Vorkutan väliseltä rautatieltä haarautuvan sivuradan pääteasema, laivalaituri.[1][5][6] Salehardin lentokenttä Ob-joen toisella puolella palvelee myös Labytnangia. Kesäisin sinne oli lauttayhteys, talvella linja-autoyhteys (jäätie).[1][5] Siltayhteyttä Ob-joen yli kuitenkin rakennetaan ja sen käyttöönottoa on suunniteltu vuodeksi 2012.[7]
Labytnangin kaupunki muodostaa kaupunkipiirin, joka on piirikunnan alainen itsenäinen kuntatason hallinnollinen alue. Asukkaita kaupungissa oli 26 936 henkeä (vuonna 2010).[2]
Kaupungin nimi juontuu hantin kielen sanoista lapyt naŋk ”seitsemän lehtikuusta”.lähde?
1800-luvun alussa paikalla oli pieni nenetsiasutus.[1] Keväästä 1947 syksyyn 1948 seudulle rakennettiin rautatietä Neuvostoliiton turvallisuuspoliisin Gulag-ojennusleirin työvoimalla Komin tasavallan Tšymistä Ural-vuoriston länsipuolelta.[8] Rautatien valmistuttua vuonna 1948 perustettiin puutavaran lastausasema. 1960-luvulla alettiin hyödyntää seudun maakaasuesiintymiä. Vuonna 1975 Labytnangin taajamasta tuli kaupunki.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 235. Goroda Rossii-kirjan artikkelin verkkoversio. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.
- ↑ a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 2.5.2012. (venäjäksi)
- ↑ Jamalo-Nenetski avtonomnyi okryg: Potštovnyje indeksy ruspostindex.ru. Viitattu 2.5.2012. (venäjäksi)
- ↑ Jamalo-Nenetski avtonomnyi okryg: Telefonnyje kody ruspostindex.ru. Viitattu 2.5.2012. (venäjäksi)
- ↑ a b Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
- ↑ Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства. (Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
- ↑ Схема развития объектов транспорта, путей сообщения, информатики и связи регионального значения Jamalin nenetsien autonomisen piirikunnan aiempi virallinen sivusto, adm.yanao.ru. Viitattu 2.5.2012. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Obski ITL (NKVD:n Obski ITL-pakkotyöleirin tietoja) ihmisoikeusjärjestö Memorial, memo.ru. Viitattu 5.3.2013. (venäjäksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Labytnangin kaupungin sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
Gubkinski • Jamal • Krasnoselkup • Labytnangi • Muravlenko • Nadym • Nojabrsk • Novyi Urengoi • Priuralsk • Pur • Salehard • Šuryškary • Taz