Labytnangi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Labytnangi
(Лабытна́нги)
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna
Jamalin Nenetsian sijainti Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella
Jamalin Nenetsian sijainti Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella

Labytnangi

Koordinaatit: 66.66104°N, 66.37940°E

Valtio Venäjä
Piirikunta Jamalin Nenetsia
Kaupunkipiiri Labytnangin kaupunkipiiri
Perustettu 1890lähde?
Kaupungiksi 1975[1]
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 22 km²
Väkiluku (2010) 26 936[2]
Aikavyöhyke UTC+6
Postinumero 629400– 629410[3]
Suuntanumero(t) +7 34992[4]









Labytnangi (ven. Лабытна́нги) on kaupunki Jamalin Nenetsian piirikunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Obin länsirannalla 20 kilometriä Salehardista luoteeseen.

Labytnangin rautatieasema

Kaupungissa on Mikunin ja Vorkutan väliseltä rautatieltä haarautuvan sivuradan pääteasema, laivalaituri.[1][5][6] Salehardin lentokenttä Ob-joen toisella puolella palvelee myös Labytnangia. Kesäisin sinne oli lauttayhteys, talvella linja-autoyhteys (jäätie).[1][5] Siltayhteyttä Ob-joen yli kuitenkin rakennetaan ja sen käyttöönottoa on suunniteltu vuodeksi 2012.[7]

Labytnangin kaupunki muodostaa kaupunkipiirin, joka on piirikunnan alainen itsenäinen kuntatason hallinnollinen alue. Asukkaita kaupungissa oli 26 936 henkeä (vuonna 2010).[2]

Kaupungin nimi juontuu hantin kielen sanoista lapyt naŋk ”seitsemän lehtikuusta”.lähde?

1800-luvun alussa paikalla oli pieni nenetsiasutus.[1] Keväästä 1947 syksyyn 1948 seudulle rakennettiin rautatietä Neuvostoliiton turvallisuuspoliisin Gulag-ojennusleirin työvoimalla Komin tasavallan Tšymistä Ural-vuoriston länsipuolelta.[8] Rautatien valmistuttua vuonna 1948 perustettiin puutavaran lastausasema. 1960-luvulla alettiin hyödyntää seudun maakaasuesiintymiä. Vuonna 1975 Labytnangin taajamasta tuli kaupunki.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 235. Goroda Rossii-kirjan artikkelin verkkoversio. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.
  2. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2.5.2012. (venäjäksi)
  3. Jamalo-Nenetski avtonomnyi okryg: Potštovnyje indeksy ruspostindex.ru. Viitattu 2.5.2012. (venäjäksi)
  4. Jamalo-Nenetski avtonomnyi okryg: Telefonnyje kody ruspostindex.ru. Viitattu 2.5.2012. (venäjäksi)
  5. a b Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  6. Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства. (Venäjän ja CIS-maiden rautatiekartta). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  7. Схема развития объектов транспорта, путей сообщения, информатики и связи регионального значения Jamalin nenetsien autonomisen piirikunnan aiempi virallinen sivusto, adm.yanao.ru. Viitattu 2.5.2012. (venäjäksi)
  8. Obski ITL (NKVD:n Obski ITL-pakkotyöleirin tietoja) ihmisoikeusjärjestö Memorial, memo.ru. Viitattu 5.3.2013. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]