Nojabrsk

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nojabrsk
(Ноя́брьск)
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna
Jamalin Nenetsian sijainti Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella
Jamalin Nenetsian sijainti Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella

Nojabrsk

Koordinaatit: 63.20238°N, 75.45222°E

Valtio Venäjä
Piirikunta Jamalin Nenetsia
Kaupunkipiiri Nojabrskin kaupunkipiiri
Perustettu 1976
Kaupungiksi 1982[1]
Hallinto
 – Pormestari Žanna Belotskaja[2]
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 1093 km²
Väkiluku (2010) 110 620[3]
Aikavyöhyke UTC+5 (MSK+2)
Postinumero 629800–629811[4]
Suuntanumero(t) +7 3496[5]









Nojabrsk (ven. Ноя́брьск) on öljyntuotannon synnyttämä teollisuuskaupunki ja piirikunnan alainen kaupunkipiiri Jamalin Nenetsian autonomisen piirikunnan eteläosissa Luoteis-Siperiassa. Jamalin Nenetsian pääkaupunki Salehard sijaitsee kaupungista linnuntietä 580 kilometriä luoteeseen ja lähin suurempi kaupunki Tjumen 870 kilometriä lounaaseen. [6] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Nojabrskin asukasluku oli 110 620, mikä teki siitä piirikunnan suurimman kaupungin.[3]

Kävelykatuja kaupungintalon edustalla kantakaupungissa
Kaupungin kerrostaloja
Maantie kaupungista pohjoiseen

Historiaa, kaupunkikuva ja nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nojabrskin taajama perustettiin 1976 öljyntuotantoalueelle johtavan rautatien rakentajien saapuessa paikalle etelästä. Rautatieaseman lähistölle syntynyt taajama nimettiin venäjän kielen marraskuuta tarkoittavan sanan mukaan. Kaupungin aseman se sai 1982. [7]

Kaupungin keskustassa on runsaasti 5-9 kerroksisia asuintaloja, mutta esimerkiksi kaupungin eteläosista löytyy 1-2 kerrosvaltaisia asuinalueita. [1] Maantie ja rata jakavat kaupungin niin, että asuin- ja liikehuoneistot jäävät pääosin länsipuolelle ja teollisuusosa liikenneväylien itäpuolelle. Kaupungissa on historiallinen museo ja taidemuseo.[1]

Talouselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungin talous perustuu hiilivetyjen tuotantoon, suurimpina yrityksinä öljyntuotantoon keskittynyt Gazprom Neft ja Gazpromin maakaasuntuotantoyritys. Näiden ohella kaupungissa vaikuttaa satoja pienempiä petrokemiallista teollisuutta palvelevia yrityksiä.

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nojabrsk sijaitsee Tjumenista ja Hanti-Mansian Surgutiin vievän pääradan pohjoiseen Novyi Urengoihin (ja eteenpäin) jatkavan runkoradan varrella Jamalin Nenetsian etelärajan lähellä. Surgutiin on kaupungin pääasemalta Nojabrsk II:lta rautateitse 270 kilometriä.[8] Lisäksi runsas 10 kilometriä ennen kaupunkia, keskustan lounaispuolella on Nojabrsk I asema.[8] Kaupunki on myös Jamalin Nenetsian keskiosat etelään liittävän, etelästä pohjoiseen vievän maantien eteläinen portti (etelään Surgutiin 255 km, pohjoiseen Novyi Urengoihin 455 km).[6] Kaupungin 9 kilometriä kaupungin länsipuolella on Nojabrskin lentoasema.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Goroda Rossii: Nojabrsk Goroda Rossii (1994) kirjan Nojabrsk-artikkelin nettiversio. Viitattu 25.4.2012. (venäjäksi)
  2. Glava Administrantsii goroda Nojabrskin kaupunki, noyabrskadm.ru. Arkistoitu 28.4.2012. Viitattu 25.4.2012. (venäjäksi)
  3. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 2.5.2012. (venäjäksi)
  4. Jamalo-Nenetski avtonomnyi okryg: Potštovnyje indeksy ruspostindex.ru. Viitattu 25.4.2012. (venäjäksi)
  5. Jamalo-Nenetski avtonomnyi okryg: Telefonnyje kody ruspostindex.ru. Viitattu 25.4.2012. (venäjäksi)
  6. a b Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  7. Noyabrsk (Perustietoja kaupungista Jamalin Nenetsian virallisilla sivuilla) Jamalin Nenetsian viralliset sivut, adm.yanao.ru. Arkistoitu 5.7.2007. Viitattu 25.4.2012. (englanniksi)
  8. a b Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства. (Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]