Nojabrsk

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nojabrsk
(Ноя́брьск)
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna
Jamalin Nenetsian sijainti Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella
Jamalin Nenetsian sijainti Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella

Nojabrsk

Koordinaatit: 63.20238°N, 75.45222°E

Valtio Venäjä
Piirikunta Jamalin Nenetsia
Kaupunkipiiri Nojabrskin kaupunkipiiri
Perustettu 1976
Kaupungiksi 1982[1]
Hallinto
 – Pormestari Žanna Belotskaja[2]
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 1093 km²
Väkiluku (2010) 110 620[3]
Aikavyöhyke UTC+5 (MSK+2)
Postinumero 629800–629811[4]
Suuntanumero(t) +7 3496[5]









Nojabrsk (ven. Ноя́брьск) on öljyntuotannon synnyttämä teollisuuskaupunki ja piirikunnan alainen kaupunkipiiri Jamalin Nenetsian autonomisen piirikunnan eteläosissa Luoteis-Siperiassa. Jamalin Nenetsian pääkaupunki Salehard sijaitsee kaupungista linnuntietä 580 kilometriä luoteeseen ja lähin suurempi kaupunki Tjumen 870 kilometriä lounaaseen. [6] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Nojabrskin asukasluku oli 110 620, mikä teki siitä piirikunnan suurimman kaupungin.[3]

Kävelykatuja kaupungintalon edustalla kantakaupungissa
Kaupungin kerrostaloja
Maantie kaupungista pohjoiseen

Historiaa, kaupunkikuva ja nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nojabrskin taajama perustettiin 1976 öljyntuotantoalueelle johtavan rautatien rakentajien saapuessa paikalle etelästä. Rautatieaseman lähistölle syntynyt taajama nimettiin venäjän kielen marraskuuta tarkoittavan sanan mukaan. Kaupungin aseman se sai 1982. [7]

Kaupungin keskustassa on runsaasti 5-9 kerroksisia asuintaloja, mutta esimerkiksi kaupungin eteläosista löytyy 1-2 kerrosvaltaisia asuinalueita. [1] Maantie ja rata jakavat kaupungin niin, että asuin- ja liikehuoneistot jäävät pääosin länsipuolelle ja teollisuusosa liikenneväylien itäpuolelle. Kaupungissa on historiallinen museo ja taidemuseo.[1]

Talouselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungun talous perustuu hiilivetyjen tuotantoon, suurimpina yrityksinä öljyntuotantoon keskittynyt Gazprom Neft ja Gazpromin maakaasuntuotantoyritys. Näiden ohella kaupungissa vaikutta satoja pienempiä petrokemiallista teollisuutt palvelevia yrityksiä.

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nojabrsk sijaitsee Tjumenista ja Hanti-Mansian Surgutiin vievän pääradan pohjoiseen Novyi Urengoihin (ja eteenpäin) jatkavan runkoradan varrella Jamalin Nenetsian etelärajan lähellä. Surgutiin on kaupungin pääasemalta Nojabrsk II:lta rautateitse 270 kilometriä.[8] Lisäksi runsas 10 kilometriä ennen kaupunkia, keskustan lounaispuolella on Nojabrsk I asema.[8] Kaupunki on myös Jamalin Nenetsian keskiosat etelään liittävän, etelästä pohjoiseen vievän maantien eteläinen portti (etelään Surgutiin 255 km, pohjoiseen Novyi Urengoihin 455 km).[6] Kaupungin 9 kilometriä kaupungin länsipuolella on Nojabrskin lentoasema.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Goroda Rossii: Nojabrsk Goroda Rossii (1994) kirjan Nojabrsk-artikkelin nettiversio. Viitattu 25.4.2012. (venäjäksi)
  2. Glava Administrantsii goroda Nojabrskin kaupunki, noyabrskadm.ru. Viitattu 25.4.2012. (venäjäksi)
  3. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2.5.2012. (venäjäksi)
  4. Jamalo-Nenetski avtonomnyi okryg: Potštovnyje indeksy ruspostindex.ru. Viitattu 25.4.2012. (venäjäksi)
  5. Jamalo-Nenetski avtonomnyi okryg: Telefonnyje kody ruspostindex.ru. Viitattu 25.4.2012. (venäjäksi)
  6. a b Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  7. Noyabrsk (Perustietoja kaupungista Jamalin Nenetsian virallisilla sivuilla) Jamalin Nenetsian viralliset sivut, adm.yanao.ru. Viitattu 25.4.2012. (englanniksi)
  8. a b Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства. (Venäjän ja CIS-maiden rautatiekartta). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]