Lääninlampuri
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Lääninlampurit olivat Ruotsissa, ja siis myös nykyisen Suomen alueella, vuosina 1739–1766 toimivia maatalousneuvojia, joiden erityistehtävänä oli lammastalouden ja erityisesti hienovillaisten ulkomaisten lammasrotujen kasvatuksen edistäminen raaka-aineen tuottamiseksi villamanufaktuureille.
Toiminnan alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jonas Alström (myöhemmin aateloituna Alströmer) perusti vuonna 1724 Ruotsiin Alingsåsin villamanufaktuurin. Vuonna 1727 hän sai käyttöönsä Alingsåsin läheltä Höjentorpin kuninkaankartanon, johon hän perusti ulkomaisten esikuvien mukaisen lammastarhan. Hän palkkasi kartanoon saksalaisen opettajan opettamaan Skaraborgin läänin nuorukaisille lammastaloutta. Opetus- ja neuvontatoimintaa pyrittiin edelleen laajentamaan valtakunnalliseksi ehdottamalla valtiopäivillä 1734, että kuhunkin lääniin tulisi lammastalouden neuvoja, lääninlampuri. Valtiopäivät hyväksyi ehdotuksen vuonna 1739 talouskomission lisäselvitysten perusteella.
Suomalaiset lääninlampurit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa toimi lääninlampuri kolmessa läänissä: Pohjanmaan, Turun ja Porin sekä Uudenmaan ja Hämeen läänissä. Pohjanmaan läänissä toimi koko lääninlampurien toiminta-ajan Johan David Cneiff ja Uudenmaan ja Hämeen läänissä Anders Nathanael Wetterstrahl. Turun ja Porin läänissä toimi aluksi Matthias Samstedt, mutta hän joutui eroamaan viran huonon hoidon vuoksi vuonna 1751, minkä jälkeen hänen seuraajakseen tuli Pehr Adrian Gadd. Gaddin siirryttyä talousopin professoriksi vuonna 1761 hänen tilalleen tuli Carl Barck.
Toiminnan lopettaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lääninlampurilaitos oli osa hattupuolueen ajamaa teollisuuspolitiikkaa, jolla tuettiin kotimaista tuotantoa merkantilistisessa hengessä. Kun myssypuolueen kannatus kasvoi niin, että se sai enemmistön kaikissa säädyissä vuoden 1765 valtiopäivillä, puolue alkoi ajaa alas elinkeinoelämän tukia. Tässä yhteydessä lakkautettiin myös lääninlampurilaitos vuonna 1766. Lääninlampurit Cneiff, Wetterstrahl ja Barck elivät loppuikänsä virkojensa lakkauttamispalkalla.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Niemelä, Jari: Lääninlampurit, Suomen ensimmäiset maatalousneuvojat. s 88–120. julkaisussa Turun Historiallinen Arkisto 44, Turun Historiallinen Yhdistys, 1989 Turku.