Lääninlampuri

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lääninlampurit olivat Ruotsissa, ja siis myös nykyisen Suomen alueella, vuosina 1739–1766 toimivia maatalousneuvojia, joiden erityistehtävänä oli lammastalouden ja erityisesti hienovillaisten ulkolaisten lammasrotujen kasvatuksen edistäminen raaka-aineen tuottamiseksi villamanufaktuureille.

Toiminnan alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jonas Alström (myöhemmin aateloituna Alströmer) perusti vuonna 1724 Alingsåsin villamanufaktuurin. Vuonna 1727 hän sai käyttöönsä Alingsåsin läheltä Höjentorpin kuninkaankartanon, johon hän perusti ulkolaisten esikuvien mukaisen lammastarhan. Hän palkkasi kartanoon saksalaisen opettajan opettamaan Skaraborgin läänin nuorukaisille lammastaloutta. Opetus- ja neuvontatoimintaa pyrittiin edelleen laajentamaan valtakunnalliseksi ehdottamalla valtiopäivillä 1734, että kuhunkin lääniin tulisi lammastalouden neuvoja, lääninlampuri. Valtiopäivät hyväksyivät ehdotuksen vuonna 1739 talouskomission lisäselvitysten perusteella.

Suomalaiset lääninlampurit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa toimi lääninlampuri kolmessa läänissä: Pohjanmaan, Turun ja Porin sekä Uudenmaan ja Hämeen läänissä. Pohjanmaan läänissä toimi koko lääninlampurien toiminta-ajan Johan David Cneiff ja Uudenmaan ja Hämeen läänissä Anders Nathanael Wetterstrahl. Turun ja Porin läänissä toimi aluksi Matthias Samstedt, mutta tämä joutui eroamaan viran huonon hoidon vuoksi vuonna 1751, minkä jälkeen hänen seuraajakseen tuli Pehr Adrian Gadd. Gaddin siirryttyä talousopin professoriksi vuonna 1761 tuli hänen tilalleen Carl Barck.

Toiminnan lopettaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääninlampurilaitos oli osa hattupuolueen ajamaa teollisuuspolitiikkaa, jolla tuettiin kotimaista tuotantoa merkantilistisessa hengessä. Kun myssypuolueen kannatus kasvoi niin, että nämä saivat enemmistön kaikissa säädyissä vuoden 1765 valtiopäivillä, alkoivat nämä ajaa alas elinkeinoelämän tukia. Tässä yhteydessä lakkautettiin myös lääninlampurilaitos vuonna 1766. Lääninlampurit Cneiff, Wetterstrahl ja Barck elivät loppuikänsä virkojensa lakkauttamispalkalla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Niemelä, Jari: Lääninlampurit, Suomen ensimmäiset maatalousneuvojat. s 88–120. julkaisussa Turun Historiallinen Arkisto 44, Turun Historiallinen Yhdistys, 1989 Turku.