Käärmekorennot
| Käärmekorennot | |
|---|---|
 Dichrostigma flavipes |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Alaluokka: | Siipikantaiset Pterygota |
| Osaluokka: | Uussiipiset Neoptera |
| Ylälahko: | Endopterygota |
| Lahko: |
Käärmekorennot Raphidioptera Handlirsch, 1908 |
| Heimot | |
|
|
| Katso myös | |
Käärmekorennot (Raphidioptera) on hyönteisiin kuuluva lahko, joka luettiin aikaisemmin kuuluvaksi verkkosiipisiin. Ne ovat saaneet nimensä pitkästä, käärmemäisestä kaulasta, joka auttaa saaliin havaitsemisessa ja sen pyydystämisessä. Lahko on lajimäärältään pieni, ja siihen arvellaan kuuluvan maailmanlaajuisesti vain runsaat kaksisataa lajia.
Lahko on kehittynyt jurakaudella ja ollut runsas liitukaudella, ja noilla aikakausilla syntyneitä fossiileja tunnetaan ympäri maapalloa. Fossiiliaineistossa käärmekorennot ovat lähes aina tallentuneet sedimentteihin. Meripihkasta fossiileja tunnetaan erittäin vähän. Toisaalta meripihkaan säilyneitä yksilöitä tunnetaan useimmista liitu- ja tertiäärikaudella syntyneistä meripihkaesiintymistä ja näiden joukossa on myös fossiloituneita toukkia. Kaikkiaan esihistoriallisia lajeja on voitu kuvata yli sata.[1]
Lahko on sittemmin hävinnyt Maapallon lämpimiltä alueilta, ja lajeja tavataan enää pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeilla ja viileillä alueilla.
Ulkonäkö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaikki käärmekorennot ovat hoikkia, siivekkäitä hyönteisiä, joilla on huomattavalla tavalla pidentynyt keskiruumis. Tuntosarvet ovat pitkät. Eläimen ruumis on kiiltävä, ja sen väri vaihtelee ruskeasta mustaan. Siivet ovat kirkkaat, ja niissä on tiheä siipisuonitus. Etu- ja takasiivet ovat samankokoiset, ja levossa korento pitää siipiään harjakattomaisesti takaruumiin päällä. Siiven etureunassa on nähtävissä värillinen täplä, pterostigma, jonka alueella on tarkan lajinmäärityksen kannalta olennaisia tuntomerkkejä. Suuosat ovat purevat. Heimon Raphidiidae käärmekorennolla on päälaella pistesilmät, jotka auttavat niitä saalistuksessa. Eläin saalistaakin lähinnä näköaistinsa avulla. Maailmalla käärmekorentojen enimmäispituus on 3 cm ja siipiväli 5 cm, mutta suomalaiset lajit ovat tätä pienempiä.[2][3][4]
Aikuinen käärmekorento on kehno lentäjä eikä mielellään ylitä ruohikkoja eikä muita avoimia paikkoja. Aikuiset yksilöt viettävätkin yleensä aikansa vain siinä puussa tai pensaassa, jonka ympäristössä ne ovat toukkinakin eläneet. Elinympäristössään käärmekorennot suosivat hyvin voimakkaasti havupuita. Toukka on yöaktiivinen ja saalistaa puiden kaarnalla tai maanpinnalla, karikkeen joukossa.lähde?
Käärmekorennot ovat petoja sekä toukkana että aikuisena. Korento on aktiivinen valoisaan aikaan, liikkuu paljolti kävellen ja saalistaa pehmeäruumiisia hyönteisiä kuten kirvoja ja muiden hyönteisten toukkia sekä hämähäkkejä. Korennoilla on sahaleuat joiden sisäsyrjässä on teräviä piikkejä. Korennon hyökätessä piikit tunkeutuvat saaliiseen ja silpovat sen toisinaan jopa kahtia. Korento kävelee puussa tai maassa pää korkealle ojennettuna. Kirvan tai muun saaliin havaittuaan se hiipii lähelle ja iskee äkisti saaliseen. Käärmekorennon kehitys munasta aikuiseksi kestää 1–3 vuotta.lähde?
Muodonvaihdos on täydellinen. Käärmekorennot talvehtivat toukkina.lähde?
Lajit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa käärmekorentoja on tavattu kolme lajia, jotka kaikki ovat vuoden 2010 kansallisen uhanalaisarvioinnin mukaan elinvoimaisia.[5][6][7]
Systemaattisessa järjestyksessä lajit ovat[6]
- mäntykäärmekorento Raphdia ophiopsis
- närekäärmekorento Phaeostigma notata
- lehväkäärmekorento Xanthostigma xanthostigma
Nämä kaikki kuuluvat käärmekorentojen heimoon (Raphidiidae) ja ovat lennossa alkukesällä.[5] Lisäksi Suomen lähialueilla on paikoin tavattu outakäärmekorentojen heimoon (Inocellidae) kuuluvaa outakäärmekorentoa (Inocellia crassicornis).[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sanoma Magazines: Hirviökortitlähde tarkemmin?
- ↑ Penney D. & Jepson J. E.: Fossil Insects: An introduction to palaeoentomology. Siri Scientific Press, 2014. ISBN 978-0957453067. s. 128–129
- ↑ Lita Greve (2002) The order Raphidioptera in Norway. Norwegian J. Entom. 49, 81
- ↑ http://www.mm.helsinki.fi/mmeko/kurssit/ME473/Suomen%20hyonteislahkot.pdf[vanhentunut linkki]
- ↑ http://zipcodezoo.com/Key/Animalia/Raphidioptera_Order.asp
- ↑ a b Suomen verkkosiipis- ja kärsäkorentoatlas[vanhentunut linkki] (englanniksi)(suomeksi)(ruotsiksi)
- ↑ a b c Teemu Rintala, Tomi Kumpulainen & Petri Ahlroth: Suomen verkkosiipiset. Helsinki: Hyönteistarvike Tibiale, 2014. ISBN 978-952-67544-5-1. s. 56–60
- ↑ Petri Ahlroth 2010. Verkkosiipiset, kaislakorennot, käärmekorennot ja kärsäkorennot. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 417–422[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Teemu Rintala, Tomi Kumpulainen & Petri Ahlroth. Suomen verkkosiipiset. Hyönteistarvike TIBIALE oy, Helsinki 2014. ISBN 978-952-67544-5-1
- Tree of Life web project (englanniksi)