Kymaroosi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kymaroosi
Cymarose structures.png
Tunnisteet
CAS-numero 13089-76-4
IUPAC-nimi (3S,4R,5R)-4,5-dihydroksi-3-metoksiheksanaali
SMILES CC(C(C(CC=O)OC)O)O[1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C7H14O4
Moolimassa 162,182 g/mol
Sulamispiste 93-94 °C[2]
Liukoisuus Liukenee veteen

Kymaroosi (C7H14O4) on monosakkarideihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Kymaroosia esiintyy eräissä kasveissa osana niiden sisältämiä glykosideja. Nämä glykosidit ovat usein myrkyllisiä eläimille ja kuuluvat niin sanottuihin sydänglykosideihin.

Ominaisuudet ja esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymaroosi on huoneenlämpötilassa väritöntä kiteistä ainetta. Yhdiste esiintyy useimmiten rengasmaisessa muodossa β-pyranoosina. Kymaroosi liukenee hyvin, etanoliin ja dietyylieetteriin sekä vähäisemmissä määrin poolittomampiin orgaanisiin liuottimiin kuten dietyylieetteriin ja kloroformiin. Kymaroosi kuuluu pelkistäviin sokereihin. Aine on optisesti aktiivista ja sen ominaiskiertokyky vesiliuoksessa on +54,7.[2][3][4]

Kasvit muodostavat kymaroosia metyloimalla digitoksoosia S-adenosyylimetioniiniriippuvaisen metyylitransferaasientsyymin katalysoimana.[5] Kymaroosia esiintyy useissa glykosideissa erityisesti oleanterikasvien heimon lajeissa[2]. Se voi olla glykosideissa joko ainoana tai yhtenä monista sokereista. Kymaroosia sisältäviä glykosideja ovat muun muassa kymariini, jossa aglykoni on strofantidiini. Kymaroosi esiintyy kahden glukoosimolekyylin kanssa strofantiinissa, jonka aglykoni on myös strofantidiini.[6] Honghelosidit sisältävät aglykonina oleandrigeniinin, ekhuliinissa ja somaliinissa aglykoni on digitoksigeniini ja abobiosidissa aglykonina on abogeniini[7].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cymarose – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 7.2.2017.
  2. a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 467. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  3. Hans P. Albrecht & Karl-Heinz Geiss: Cardiac Glycosides and Synthetic Cardiotonic Drugs, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 7.2.2017
  4. Peter M. Collins: Dictionary of Carbohydrates, s. 192. CRC Press, 1997. ISBN 9780412386701. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.2.2017). (englanniksi)
  5. David S. Seigler: Plant secondary metabolism, s. 250-251. Springer, 1998. ISBN 978-0-412-01981-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.2.2017). (englanniksi)
  6. Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 1006. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  7. Hans Dieter Neuwinger: African Ethnobotany, s. 100. CRC Press, 1996. ISBN 978-3826100772. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.2.2017). (englanniksi)