Kuvaruno
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Kuvaruno (lat. carmen figuratum)[1] on runo, jossa säkeiden pituus, säkeiden sijoittelu tai muu typografinen keino luo tekstille visuaalisen muodon, jolla on yhteys runon merkityssisältöön.[1] Lyriikkaa jaoteltaessa kuvarunon jaotteluperusteena on tekstin ulkonäkö ei sen sisältö. Kuvarunossa tavanomainen kirjoitustapa hylätään, jotta kirjaimista, tavuista, sanoista, säkeistä tai säkeistöistä muodostuisi kuvioita.[2]
Suomenkielisiä kuvarunoja on useiden runoilijoiden kokoelmissa:
- Aaro Hellaakoski: Jääpeili, 1928[1]
- Väinö Kirstinä: Puhetta, 1963[2]
- Paavo Haavikko: Viiniä, kirjoitusta, 1976[3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Facta 2001, WSOY 1981–1987, ISBN 951-0-10221-0, hakusana kuvaruno.
- ↑ a b Spectrum, WSOY 1976–1983, ISBN 951-0-07239-7, hakusana lyriikka, osa 7, sivu 126.
- ↑ Iso tietosanakirja, WSOY 1995–1997, ISBN 951-0-20153-7, hakusana kuvaruno.