Kuusjoen pappila
Kuusjoen pappilana on toiminut kolme eri rakennusryhmää, jotka ovat sijainneet kolmessa eri paikassa. Ensimmäistä pappilaa alettiin 1860 rakentaa Kuusjoen Kurkelan kylän Paavolan ratsutilan maalle. Toinen pappila rakennettiin 1901 Kuttilan kylään ja kolmas pappila valmistui 1949 Kurkelan kylään.
Kuusjoen ensimmäinen pappila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuusjoen vanhin pappila tunnettiin myös nimellä ”pitäjänapulaisen huoneet”. Se sijaitsi Kurkelan kylässä Paavolan ratsutilan maalla ja sen historia alkoi tammikuussa 1858, jolloin Kuusjoen saarnahuonekunnan edustajat ja Kurkelan Parran omistaja David Albert Collin tekivät 50-vuotisen vuokrasopimuksen. Saarnahuonekunta sai rakentaa pappilan Paavolan vanhalle tontille, pappila sai käyttöönsä puoli tynnyrinalaa peltoa sekä oikeuden laiduntaa hevosta ja kahta lehmää Paavolan metsässä. Lisäksi Collin lupasi toimittaa laudat neljän asuinhuoneen sisustamiseen. Collin ei saanut anteliaisuudestaan rahallista korvausta, vaan vapautuksen papinmaksuista ja pappilan ylläpidosta kolmen omistamansa tilan osalta.[1]
Kun Perttelin kappeliseurakuntaa alettiin muuttaa omaksi kirkkoherrakunnaksi ja Kuusjoen saarnahuonekuntaa alettiin siirtää Uskelan kirkkopitäjän alaisuudesta uuden Perttelin kirkkoherrakunnan alaisuuteen, pappilan maiden vuokraehtoihin tehtiin joitakin muutoksia lokakuussa 1860. Pappila eli Perttelin pitäjänapulaisen asunto sai nyt perunamaaksi 15 kapanalaa (noin 2 500 m2) Paavolan ratsutilan maasta ja Collin sai Kuusjoen taloilta savua kohden viisi kappaa (noin 23 litraa) kauroja, kuorman halkoja, viisi leiviskää (42,5 kg) heiniä ja kaksi lyhdettä olkia.[2]
Pappilan rakennustyöt alkoivat 1860. Osa rakennuksista saatiin ratsutilan vanhoja rakennuksia korjaamalla ja täydentämällä, osaksi jouduttiin tekemään kokonaan uusia rakennuksia. Vuonna 1867 oli valmiina asuintalo, jossa oli sali, neljä kamaria, keittiö ja eteinen, sekä talli, navetta, lato, yhdistetty kärry- ja rekihuone sekä vilja-aitta. Näiden kuuden rakennuksen lisäksi tehtiin 1870 renkitupa, sauna ja kellari sekä 1871 puuliiteri.[3]
Kuusjoen toinen pappila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuusjoesta tuli vappuna 1886 Perttelin seurakunnan alainen kappeliseurakunta.[4] Kappeliseurakunnan pappilana toimi aluksi ensimmäinen pappila eli entinen pitäjänapulaisen asunto. Vanha pappila ei enää vastannut kirkkolain kappalaispappiloille asettamia vaatimuksia, joten 1896 aloitettiin toimet toisen pappilan aikaansaamiseksi. Kirkonkokous päätti 1900 ostaa kauppias J. E. Walleniukselta 30 000 markalla koko Kuttilan kylässä olevan Kylä-Isontalon tilan. Siitä erotettiin pappilaa varten tontti, peltoa, puutarhamaata ja laidunmaata yhteensä 12,15 hehtaaria. Loput Walleniukselta ostetusta maasta myytiin lukkari F. O. Menanderille.[5]
Kuusjoen uusi pappila rakennettiin kesällä 1901 Kylä-Isontalon tontille ja ristittiin Paimelaksi. Tontilla olleista rakennuksista jätettiin pappilan käyttöön kauppias Walleniuksen 1887 rakennuttamat päärakennus ja kalustovaja. Ulkohuonerivi ja saunarivi tehtiin ensimmäisestä pappilasta tuoduista rakennustarpeista ja 1902 rakennettiin uusista hirsistä aittarivi ja riihirivi. Uuden pappilan puutarhan suunnitteli lääninpuutarhuri ja 1902 puutarha ympäröitiin kuusiaidalla. Kuvernöörin 1904 tekemällä päätöksellä erotettiin Paimela-niminen kappalaisenvirkatalo Kylä-Isostatalosta itsenäiseksi lohkotilaksi eli emätilasta lohkomalla erotetuksi tilaksi.[6]
Kuusjoen kolmas pappila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuusjoen kolmas pappila rakennettiin 1949 Kurkelan kylään ja Kuusjoen toinen pappila eli Kuttilan kylässä sijainnut Paimela luovutettiin asutustarkoituksiin.[7]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Oja, Aulis: Kuusjoen historia. Kuusjoki: Kuusjoen kunta, 1961.