Kuulopuhelin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruotsalaisen Telefonaktiobolaget L. M. Ericssonin valmistama Suomenkin puolustusvoimien käytössä ollut kenttäpuhelin P-78. Kuulopuhelin on kuljetusasennossaan kenttäpuhelimen päällä. Kenttäpuhelimen kuulopuhelin voidaan suojata sulkemalla alumiininen kansi.

Kuulopuhelin on sotilaskäytössä olevien kenttäpuhelinten, kenttäradioiden ja radiopuhelinten käyttäjän kädessä pidettävästä mikrofoni-kaiutin -yhdistelmästä käytetty nimitys.[1] Nykykielellä sitä kutsutaan kuulokkeeksi[2] eli luuriksi[3].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Sotilaan käsikirja 2017 (Teksti: Pääesikunta ja henkilöstö) 16.12.2016. Puolustusvoimat. Viitattu 10.6.2024.
  2. ↑ Sadeniemi, Matti (päätoim.): Nykysuomen sanakirja, osa 2, 14. painos, s. 631. hakusana kuulopuhelin ”s. paremmin kuuloke”. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 954-0-18263-X.
  3. ↑ Kuuloke Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy. Viitattu 10.6.2024.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kuulopuhelin&oldid=22443459”