Kuuloluut
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Liki lähteetön |
Kuuloluita[1] on ihmisellä kolme kappaletta – vasara[1] (malleus), alasin[1] (incus) ja jalustin[1] (stapes) – ja ne sijaitsevat välikorvassa[1] välikorvaontelossa. Kaikilla nisäkkäillä on edellä mainittuja korvaluun osia kolme kappaletta. Muilla selkärankaisilla on vain yksi kuuloluu, joka vastaa lähinnä jalustinta. Kaloilla ei ole kuuloluita.
Kuuloluuketjun toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vasaraluu on kiinni tärykalvossa, jonka värähtelyt siirtyvät kuuloluuketjun värähtelyiksi. Samalla ne vahvistavat ääntä. Kuuloluuketjun viimeinen jäsen, jalustin, on kiinni sisäkorvan eteisikkunassa, jonka kautta kuuloluiden värähtelyt siirtyvät sisäkorvan nesteen värähtelyiksi.
Kuuloluuketju vahvistaa äänen värähtelyä välikorvassa, koska tärykalvon koko on suhteessa moninkertainen verrattuna jalustimen litteään osaan, joka kiinnittyy eteiskäytävään. Ilman värähtely saa herkkäliikkeisen tärykalvon värähtelemään, mikä liikuttaa edelleen siihen ketjussa kiinnittynyttä kuuloluuketjua. Kuuloluuketjun viimeinen luu – jalustinluu (stapes) – välittää mekaanisen ilman värähtelyn eteisikkunan kautta nesteliikkeiden värähtelyksi sisäkorvan eteiskäytävään. Tämän seurauksena syntyy myöhemmin kuuloaistimus.
Kuuloluut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vasara
Alasin
Jalustin
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. (Oppikirja) Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1