Kurki (Paanajärvi)
| Kurki Кургиево, Kurgijevo |
|
|---|---|
  Kurki |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Tasavalta | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Kemin piiri |
| Kunta | Vääräkoski |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | entinen kylä |
| Väkiluku | 0 |
Kurki[1] (myös Kurenkylä, ven. Кургиево, Kurgijevo) on entinen kylä Karjalan tasavallan Kemin piirin Vääräkosken kunnassa Venäjällä. Se sijaitsi Sompajoen (ven. Šomba) muodostaman pienen järven rannalla 45 kilometriä Vääräkoskelta linnuntietä luoteeseen.
Paanajärven pogostaan kuulunut Kurki mainitaan ensimmäisen kerran 1500-luvun lopun verokirjoissa[2]. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa se muodosti lähikylineen Paanajärven volostin Kuren kyläkunnan, johon kuuluivat myös Kuorilahden, Sompajärven (Šombozero) ja Suolapohjan (Šolopovo) kylät sekä Patrikanvaaran eli Ylivaaran (Padrikanvaraka), Triihvonvaaran (Trifon Varaka) ja Voleinvaaran eli Alavaaran (Valenvaraka) uudiskylät. Vuonna 1905 niissä oli lähes 600 asukasta. Kuren kylässä oli 26 taloa ja 182 asukasta.[3]
Seudun asukkaat olivat karjalaisia, jotka harjoittivat heikosti kannattanutta maataloutta, kalastusta, metsästystä, puutavaran hankintaa ja -uittoa sekä kävivät muualla ansiotöissä. Kurenkylän kautta kulki reitti Kemijoelta Tuoppajärven rannalle Suolapohjaan. Kylässä oli kirkko, mutta ei vakituista pappia.[4]
Neuvostoaikana perustettiin Kuren kyläneuvosto, joka kuului aluksi Kemijoen ja sittemmin Uhtuan piiriin. Kuren kyläryhmän lisäksi kyläneuvostoon kuului myös Suolapohjan kylä. Vuonna 1933 niissä oli 300 asukasta, jotka kaikki olivat karjalaisia. Kuressa, johon kuuluivat myös Alavaaran, Kurenvaaran, Triihvonvaaran ja Ylivaaran uudiskylät, asukkaita oli 246.[5][6] Maatalouden kollektivisoinnin yhteydessä Kurenkylään perustettiin kolhoosi. Kylässä oli kauppa, posti, kirjasto, kirkosta tehty kerhotalo sekä alkeiskoulu, jossa opetettiin ensin venäjäksi, sitten suomeksi ja lopulta karjalaksi. Seudun uudiskylät hävisivät ennen toista maailmansotaa Voleinvaaraa lukuun ottamatta.[4]
Talvisodan alettua kylän miehet kutsuttiin armeijaan. Vaikka sotatoimet eivät ulottuneet Kurkeen saakka, kylän naiset, lapset ja vanhukset evakuoitiin Suikuun ja Arkangelin alueelle, jossa monet kuolivat nälkään. Yli neljästäkymmenestä sotaan lähteneestä miehestä vain puolet palasi kotiin.[4]
Sodan jälkeen Kurenkylän nuoriso alkoi hakeutua palkkatöihin metsätyömaille. Kylän kolhoosi muutettiin sovhoosin työryhmäksi ja sittemmin metsäteollisuuspiirin aputaloudeksi.[4] Kuren kyläneuvosto liitettiin Somman kyläneuvostoon[7]. Palvelut katosivat asukkaiden vähentyessä ja lopulta koko kylä lakkautettiin ”perspektiivittömänä”. Talot jäivät kalastajien majapaikoiksi ja vähitellen ne sahatiin polttopuiksi.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 12.8.2015.
- ↑ Pöllä, Matti: Vienan Karjalan etnisen koostumuksen muutokset 1600–1800-luvulla, s. 166. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1995. ISBN 951-717-893-X.
- ↑ Spisok naseljonnyh mest Arhangelskoi gubernii k 1905 godu, s. 192–193. Arhangelsk: Arhangelski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
- ↑ a b c d e Stpeanov, Ivan; Dobrynina, Ksenja: Kemistä vain Kuresta?. Petroskoi: Arhippa Perttusen säätiö, 1997. ISBN 5-7378-0006-7.
- ↑ Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 16. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
- ↑ Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 6. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
- ↑ Karelskaja ASSR: administrativnoje delenije, s. 11. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.