Vääräkoski

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Karjalan tasavallan taajamaa ja kuntaa. Muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.
Vääräkoski
Кривой Порог, Krivoi Porog

Vääräkoski

Koordinaatit: 65°2′20″N, 33°40′30″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Kemin piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 2 673,03 km²
Väkiluku (2012) 1 900











Vääräkosken kunta Kemin piirin kartalla.

Vääräkoski[1] (karjalaksi Viäräkoški,[2] ven. Криво́й Поро́г, Krivoi Porog) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Karjalan tasavallan Kemin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Kemijoen varrella 53 kilometriä maanteitse Kemistä länteen.[3] Taajamassa on 1 100 ja kunnassa 1 900 asukasta (vuonna 2012)[4].

Maantiede ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vääräkosken kunnan pinta-ala on 2 673,03 neliökilometriä[5]. Se rajoittuu etelässä Belomorskin piirin Sosnavitsan, lännessä Kalevalan piirin Jyskyjärven ja koillisessa Kemin piirin Kuuseman kuntiin sekä idässä Kemin kaupunkiin.

Kunnan alueella virtaavat Kemijoki ja sen sivujoet Kesäjoki (ven. Letnjaja), Ohtajoki (Nižnjaja Ohta) ja Sompajoki (Šomba). Järviä ovat Kukuajärvi (Kukuja), Juurikkajärvi (Jurika), Kotijärvi (Kurgijevo), Luuluajärvi (Lullo), Vuotankijärvi (Votani), Kaijanperänjärvi (Kaijanperja), Tšieppijärvi (Tseppi), Paanajärvi (Panozero) ja Äynäjärvet (Avneozero).[6]

Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluvat Paanajärven, Somman (ven. Šomba) ja Äynäkosken (Avneporog) asutukset sekä Paanajärven kylä. Paanajärven asutuksessa on reilut 400 ja Äynäkoskella noin 250 asukasta. Sommassa ei ole lainkaan vakituista asutusta.[4] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 61 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 20 % karjalaisia, 9 % valkovenäläisiä ja 3 % ukrainalaisia[7].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Usmanan kyläneuvostoon kuulunut Vääräkosken uudiskylä mainitaan vuoden 1926 väestönlaskennan tuloksissa[8]. Vuonna 1933 siellä oli 81 asukasta, joista valtaosa oli venäläisiä[9]. Nykyinen taajama on syntynyt vuonna 1985 Vääräkosken vesivoimalaitoksen rakentamisen yhteydessä[3].

Liikenne, talous, kyläkuva ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vääräkosken kautta kulkee Kemin, Uhtuan ja Lonkan välinen maantie. Taajamassa toimii vesivoimalaitos, metsänhoitoalueen konttori[3] sekä rakennuskiveä louhiva yritys[10].

Vääräkosken taajama koostuu etupäässä kunnallisista asuintaloista, joista osa on keskeneräisiä tai tyhjillään. Palveluihin kuuluu lastentarha, koulu, kulttuuritalo, lääkintäasema, yleinen sauna ja posti.[11]

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seudulla on useita muinaisia asuinpaikkoja. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat 1800-luvun lopulla rakennettu Paanajärven kirkko sekä kylän asuin- ja talousrakennukset. Vääräkoskella on toisessa maailmansodassa kaatuneiden neuvostosotilaiden hautapaikka.[12] Paanajärven kylällä on historiallisen asutuksen status[10].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 115. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.5.2013).
  2. Panozero: serdtse Belomorskoi Karelii, s. 371. Petrozavodsk: Petrozavodski gosudarstvennyi universitet, Juminkeko-säätiö, 2003. ISBN 5-8021-0290-X.
  3. a b c Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 113. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
  4. a b Generalnyi plan, s. 4.
  5. Generalnyi plan, s. 7.
  6. Generalnyi plan, s. 13–14.
  7. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) Viitattu 18.2.2014. (venäjäksi)
  8. Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 15. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
  9. Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 18. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  10. a b Generalnyi plan, s. 21.
  11. Generalnyi plan, s. 20–21.
  12. Generalnyi plan, s. 10–12.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]