Kuntoutuskomitea

Kuntoutuskomitea oli vuosina 1963–1966 toiminut, Kelan pääjohtajan V.J. Sukselaisen johtama komitea, jonka tehtävänä oli selvittää invalidihuolto- ja muussa invalidien kuntouttamislainsäädännössä sekä kuntouttamistoiminnassa olevia puutteellisuuksia ja epäkohtia sekä tehdä niiden poistamiseksi tarpeelliseksi katsomansa ehdotukset mainitun lainsäädännön tarkistamiseksi ja täydentämiseksi sekä laatimaan periaate-ehdotuksensa kuntouttamistoiminnan tarkoituksenmukaiseksi kokonaisohjelmaksi tarpeellisine lainsäädäntötoimenpiteineen.

Kuntoutuskomitean yleinen merkitys

Sukselaisen komitea, jollaisena Kuntoutuskomitea alalla tunnetaan, on tärkein suomalaista kuntoutusjärjestelmää koskeva julkinen suunnitteluasiakirja, vaikka mietinnön laatimaa hyvin yksityiskohtaista ehdotusta ei monilta osin toteutettukaan. Käytännössä kaikki komitean sisällölliset ehdotukset toteutettiin seuraavan 5–10 vuoden aikana, ja useimmat näistä muutoksista ovat edelleen voimassa muodostaen kuntoutusjärjestelmän perusrungon. Kuntoutuskomitean työn yhtenä tausta-asiakirjana oli Veikko Niemen vuonna 1962 sosiaaliministeriön toimeksiannosta laatima ”Kuntouttamisen yleissuunnitelma”.

Komitea määritteli kuntoutuksen toimenpiteiksi, joiden avulla vammaisia, sairaita tai muutoin normaalista poikkeavia henkilöitä pyritään auttamaan kykeneviksi ansiotyöhön, omintakeiseen toimeentuloon ja muutoinkin mahdollisimman normaaleihin elämänolosuhteisiin. ... Kuntoutukselle on ominaista pyrkimys kokonaisnäkemykseen vammaisen tai sairaan henkilön ongelmista. Itse sairaus tai vamma pyritään tietenkin parantamaan asianmukaisella tavalla, mutta sen rinnalla on tavoitteena henkilön kunnon ja toimintakyvyn parantaminen muiltakin osin.

Kuntoutuskomitea laati seuraavat pykäläkohtaiset laki- ja asetusehdotukset

• Kuntoutuslaki
  • Kuntoutusasetus
• Laki kuntoutusrahasta sekä kuntoutuskustannusten korvauksesta ja rahoituksesta
  • Asetus kuntoutusrahasta sekä kuntoutuskustannusten korvauksesta ja rahoituksesta
• Laki yksityisistä kuntoutuslaitoksista
  • Asetus yksityisistä kuntoutuslaitoksista
• Laki suojatyön valtionavusta
  • Asetus suojatyön valtionavusta

Komitean ehdotus kuntoutuksen sisällöksi (3 §) oli: Kuntoutukseen kuuluvat, sen mukaan kuin kunkin kuntoutettavan kohdalla on tarpeellista ja tarkoituksenmukaista,

1. kuntoutettavan ja hänestä huolehtivan henkilön neuvonta
2. kuntoutustutkimus
3. lääkinnällinen kuntoutus
4. koulutus ja valmennus
5. työllistäminen

Edellä luetellut toimenpidekokonaisuudet määritellään lakiehdotuksessa seuraavalla tavalla: Kuntoutustutkimukseen kuuluvat yhteisesti tai erillisinä

1. lääkärin tarkastus
2. ammatinvalinnanohjaus
3. työkokeilu
4. muu tarpeelliseksi katsottava toimenpide

Lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluu kuntouttamistarkoituksessa annetun lääkärin- ja sairaan hoidon lisäksi:

1. lääkintävoimistelu ja muu liike- tai fysikaalinen hoito
2. toimintaterapiaan kuuluva työ-, askartelu-, viihdytys- ja opetustoiminta
3. päivittäisten toimintojen harjoittelu
4. puheterapia ja kielen opetus
5. sopeutumisvalmennus ja kuntoutustutkimus, sikäli kuin se tapahtuu lääkinnällistä kuntoutusta antavassa laitoksessa
6. muu näihin verrattava toiminta.

Koulutukseen ja valmennukseen kuuluvat

1. sopeutumisvalmennus
2. peruskoulutus
3. ammatti- ja muu koulutus
4. työhönvalmennus

Työllistämiseen kuuluvat

• elinkeinon tai ammatinharjoittamisen aloittamiseen liittyvä tuki
• vaikeavammaisen työtä helpottavat apuvälineet
• koroton laina työllistymistä varten
• elinkeinoneuvonta ja hankintojen ja markkinoinnin tukeminen

Yleishallinto ehdotettiin järjestettäväksi sosiaaliministeriön (vuodesta 1968 sosiaali- ja terveysministeriö) alaisuuteen. Kuntoutuksessa tarvittavat toiminnot olisivat asianomaisten ammattiviranomaisten johdon ja valvonnan alaisia. Yksilön kuntoutusasian hoitoa varten perustettaisiin kuhunkin lääniin kuntoutustoimisto ja sen avuksi kuntoutustoimikunta.

Kuntoutuksen kehitys Kuntoutuskomitean jälkeen

Suomalainen kuntoutusjärjestelmä oli alkanut hahmottua jo Kuntoutuskomitean työskentelyn aikana. Vakuutusalan Kuntouttamiskeskus perustettiin 1964, työvoimaviranomaiset aloittivat neuvontaosastojen kautta työpaikalla tapahtuvan työkokeilun vuonna 1966. Kelan kuntoutuksen kenttäorganisaatio – kuntoutusosasto, alueiden kuntoutustoimistot, paikallistoimistot – aloitti toimintansa 1967. Kela oli ja on edelleen eduskunnan alainen laitos, muussa vakuutuskuntoutuksessa taustatekijöinä ovat yksityiset vakuutuslaitokset.

Kuntoutuskomitean työtä pidettiin kuitenkin kuntoutuksen sisällön kannalta niin tärkeänä, että Invalidihuoltoasiain neuvottelukunta, Kuntoutusasiain neuvottelukunnan edeltäjä asetti erityisen jaoston (ns. Ailion jaosto) valmistelemaan erillislainsäädäntöä tärkeinä pidetyistä muutoksista. Muutokset tehtiin invalidihuoltolakiin. 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa toteutettiin ”Ailion jaoston” aloitteesta seuraavat toimenpiteet:

• käynnistettiin toimintaterapeuttikoulutus
• työkokeilu invalidihuoltolakiin
• työhönvalmennus invalidihuoltolakiin
• elinkeinoneuvonta invalidihuoltolakiin
• sopeutumisvalmennus invalidihuoltolakiin
• suojatyön kokeilulainsäädäntö vuosille 1971–1975 (vakinaistettiin vuonna 1979)

Sittemmin, lähinnä 1980-luvun alkupuolen valtionosuusuudistuksen yhteydessä, näitä säädöksiä siirrettiin yleisempään lainsäädäntöön (kansanterveyslaki, erikoissairaanhoitolaki, sosiaalihuoltolaki) tai korvattiin uudemmalla lainsäädännöllä (esimerkiksi vammaispalvelulaki, 380/1987). Vasta vuoden 1991 kuntoutuslainsäädännön kokonaisuudistus saattoi kuntoutuslainsäädännön uudenaikaisemmalle kannalle. Tosin vammaisten työllistämisen osalta muutos viivästyi aina 2000-luvun puolelle.

Lähteet

• Kuntoutuskomitean mietintö KM 1966: A8. , 1966.
• Veikko Niemi: Kuntouttamisen yleissuunnitelman kehittäminen. Sosiaalinen Aikakauskirja, 1962.