Kuningaskäärme
| Kuningaskäärme | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Suomumatelijat Squamata |
| Alalahko: | Käärmeet Serpentes |
| Heimo: | Tarhakäärmeet Colubridae |
| Suku: | Kuningaskäärmeet Lampropeltis |
| Laji: | getula |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lampropeltis getula |
|
| Katso myös | |
Kuningaskäärme eli floridankuningaskäärme (Lampropeltis getula) on tarhakäärmeiden heimoon kuuluva laji.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuningaskäärme on aikuisena keskimäärin 90–122 senttiä pitkä, mutta suurin mitattu yksilö oli 208,3-senttinen.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuningaskäärmettä tavataan enimmäkseen Yhdysvaltojen eteläosassa. Lajia esiintyy monenlaisissa ympäristöissä, muun muassa metsissä, ruohikoissa ja viljelyksillä.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Munia on 3-24.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eläin tappaa saaliinsa kuristamalla. Laji syö muita käärmeitä ja pieniä nisäkkäitä.[3]
Alalajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2009 alalajit kaliforniankuningaskäärme (L. g. californiae), täpläkuningaskäärme (L. g. holbrooki), idänmustakuningaskäärme (L. g. niger) ja aavikonkuningakäärme (L. g. splendida) erotettiin omiksi lajeikseen. Samalla floridankuningaskäärme (L. g. floridana), L. g. meansi, L. g. goini ja L. g. sticticeps luokiteltiin L. getulan synonyymeiksi ja lännenmustakuningaskäärme (L. g. nigrita) L. g. californiaen synonyymiksi.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hammerson, G.A.: Lampropeltis getula IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Lampropeltis getula The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 11.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Mark O'Shea, Tim Halliday: Matelijat ja sammakkoeläimet, s. 140-141. Suomentanut Sari Welling-Hirvonen. Readme.fi, Kuningaskäärme. ISBN 978-952-220-174-4.
|