Kuningaskäärme

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuningaskäärme
Autumn milksnake.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Heimo: Tarhakäärmeet Colubridae
Suku: Kuningaskäärmeet Lampropeltis
Laji: getula
Kaksiosainen nimi
Lampropeltis getula
(Linnaeus, 1766)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kuningaskäärme Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kuningaskäärme Commonsissa

Kuningaskäärme (Lampropeltis getula) on tarhakäärmeiden heimoon kuuluva laji.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningaskäärme on aikuisena keskimäärin 90–122 senttiä pitkä, mutta suurin mitattu yksilö oli 208,3-senttinen.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningaskäärmettä tavataan enimmäkseen Yhdysvaltojen eteläosassa. Lajia esiintyy monenlaisissa ympäristöissä, muun muassa metsissä, ruohikoissa ja viljelyksillä.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Munia on 3-24.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläin tappaa saaliinsa kuristamalla. Laji syö muita käärmeitä ja pieniä nisäkkäitä.[3]

Alalajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2009 alalajit kaliforniankuningaskäärme (L. g. californiae), täpläkuningaskäärme (L. g. holbrooki), idänmustakuningaskäärme (L. g. niger) ja aavikonkuningakäärme (L. g. splendida) erotettiin omiksi lajeikseen. Samalla floridankuningaskäärme (L. g. floridana), L. g. meansi, L. g. goini ja L. g. sticticeps luokiteltiin L. getulan synonyymeiksi ja lännenmustakuningaskäärme (L. g. nigrita) L. g. californiaen synonyymiksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hammerson, G.A., Frost, D.R. & Santos-Barrera, G.: Lampropeltis getula IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2007. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.6.2014. (englanniksi)
  2. a b Uetz, P. & Jirí Hošek (toim.): Lampropeltis getula Reptile Database. Reptarium. Viitattu 11.6.2018. (englanniksi)
  3. Mark O'Shea, Tim Halliday: Matelijat ja sammakkoeläimet, s. 140-141. Suomentanut Sari Welling-Hirvonen. Readme.fi, Kuningaskäärme. ISBN 978-952-220-174-4.