Kultivaatiomalli

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kultivaatiomalli on yksi mediaväkivallan vaikutusten malleista. Kultivaatiomalli syntyi George Gerbnerin kehittämänä 1970-luvulla.[1]

Teorian mukaan mediaväkivallan vaikutukset ihmisiin ja yhteiskuntaan ovat pitkäaikaisia ja kasautuvia. Teorian mukaan median välittämä "iloisen väkivallan" malli ohjaa ihmisiä ajattelemaan, että väkivalta on oikea ratkaisu ongelmiin. Lisäksi media ei korosta tarpeeksi väkivallan seurauksia ja ihmiset lopulta turtuvat väkivaltaan, eivätkä ymmärrä sen vaikutuksia tai tunne empatiaa. Kultivaatiomalli painottaa mediaväkivallan aggressiovaikutusten sijaan pelko- ja ahdistusvaikutuksia. Sen mukaan mediaväkivalta lisää sosiaalisia pelkoja (elokuvissa ja sarjoissa esitetty väkivalta luo pimeässä yksin kävelemisen pelkoa) ja sosiaalista epäluottamusta (media luo kuvan nuorisosta väkivaltaisena, jolloin epäluottamus nuorisoa kohtaan lisääntyy). Tällaisessa väkivallan symboliympäristössä elämisestä seuraa "pahan maailman syndrooma".

»The television set has become a key member of the family, the one who tells most of the stories most of the time»
(George Gerbner)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chandler, Daniel. "Cultivation Theory." (2000).
  • Kenny, Dr. Wade. "George Gerbner's Cultivation Theory." (2000).
  • Pierce, Terry. "An Overview of the Cultivation Theory." (2000).
  • Phillips, Carrie, Jennifer Bonds. "Survey of Communication Theory: Cultivation Theory." (1999).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hannu Nieminen & Mervi Pantti: Media markkinoilla

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gerbner, George, et al. Communications Technology and Social Policy: Understanding the New "Cultural Revolution". New York: Interscience Publication, 1973.