Kosti Pylkkänen
Kosti Edvard Pylkkänen (23. lokakuuta 1892 Moskova – 13. huhtikuuta 1974) oli suomalainen jääkärieversti. Hänen vanhempansa olivat kultaseppä Edvard Pylkkänen ja Susanna Joupinoja. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1941 historiantutkija Riitta Valpuri Kilven kanssa.[1][2] Kuvanveistäjä Helena Pylkkänen on heidän tyttärensä.
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän kirjoitti ylioppilaaksi Sortavalan reaalilyseosta vuonna 1913 ja liittyi Karjalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla vuosina 1913–1915. Pylkkänen suoritti Ranskan armeijan pioneerikoulun vuosina 1923–1925 sekä viestikoulun vuonna 1926, joiden ohella hän palveli ranskalaisissa pioneerijoukoissa. Hän teki useita opintomatkoja useisiin maihin tutustuakseen vesistön ylitystekniikoihin, joita hyväksi käyttäen osallistui Ponttoni-, Kenttä- ja Viestiliikenneohjesääntöjen laatimiseen.[1][2]
Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 13. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet siirrettiin 4. toukokuuta 1917 pataljoonan täydennysjoukkoon, mutta komennettiin 28. toukokuuta 1917 laivaston Libaun rannikkoradioasemalle, salakirjoitusten selvittäjäksi. Hän toimi tehtävässä 5. helmikuuta 1918 saakka.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 vänrikiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan lähettiupseeriksi 5. jääkärirykmentin 15. jääkäripataljoonaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Karjalankannaksella.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pylkkänen toimi sisällissodan jälkeen hetken Terijoen poliisimestarin viransijaisena, kunnes hänet määrättiin 25. heinäkuuta 1918 alkaen toimistoupseeriksi Yleisesikuntaan, josta hänet komennettiin 3. lokakuuta 1923 alkaen pioneeriopin opettajaksi Kadettikouluun. Kadettikoulusta hän palasi Yleisesikuntaa 28. huhtikuuta 1927, missä hänet sijoitettiin toimistoupseeriksi teknillisen tarkastajan toimistoon. Hän toimi kesäkuusta 1928 alkaen teknillisen tarkastajan apulaisena. Yleisesikunnasta hänet siirrettiin 19. joulukuuta 1934 komentajaksi Pioneeripataljoonaan.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pylkkänen osallistui talvisotaan Päämajan pioneerikomentajan apulaisena. Välirauhan aikana hän työskenteli Puolustusvoimain pääesikunnassa erikoistehtävissä. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin päälliköksi Pioneerikoulutuskeskukseen, josta hänet siirrettiin viimeisenä sotavuonna V Armeijakunnan pioneerikomentajaksi, jossa tehtävässä hän osallistui sotatoimiin Syvärillä ja Karjalankannaksella. Sotien jälkeen hän toimi vuoteen 1946 saakka Pioneeri teknillisen koulun johtajana, jonka jälkeen hän erosi armeijasta. Myöhemmin hän työskenteli sähkö- ja koneliikkeiden palveluksessa vuoteen 1956 saakka. Pylkkänen laati palvelusaikanaan Ponttoniohjesääntö 2:n. Hänet on haudattu Jääkärihautaan Suomen Kaartin hautausmaalle.[2]
Opetustoimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pylkkänen toimi Viesti- ja linnoitusopin opettajana Sotakorkeakoulussa vuosina 1926–1927 ja viestipalveluksen tuntiopettajana Sotakorkeakoulussa vuosina 1928–1930 sekä Suojeluskuntain päällystökoulussa vuosina 1927–1929 ja Sotateknillisessä koulussa vuosina 1928–1932.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen jääkärien elämäkerrasto. Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV. WSOY, Porvoo 1938.
- Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975. Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV. Vaasa 1975. ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
          |
|