Korpinurmikka
| Korpinurmikka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Alaheimo: | Poöideae |
| Suku: | Nurmikat Poa |
| Laji: | remota |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Poa remota |
|
| Katso myös | |
Korpinurmikka (Poa remota) on pääasiassa Pohjois- ja Itä-Euroopassa kasvava suurikokoinen heinäkasvi. Suomessa korpinurmikka on rauhoitettu Oulun ja Lapin lääneissä[1] ja luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi[2].
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korpinurmikka on hyvin kookas heinä, joka kasvaa 80–150 senttimetriä korkeaksi. Kasvi on löyhästi mätästävä ja usein pintarönsyllinen. Korsi on 4–8-nivelinen. Lehtitupet ovat leveitä ja litteitä. Lehdet ovat tasasoukkia, lehden kärki on keulamainen ja keskisuonten molemmin puolin on vihreä juova. Heleänvihreitten korsilehtien lapa on 10–15 cm pitkä, ohut ja veltto. Harsu röyhy on 15–30 cm leveä, pituutensa levyinen ja sen haarat pitkiä ja rihmamaisia. Tähkylät ovat 4–5-kukkaisia ja vaaleanvihreitä. Korpinurmikka kukkii kesä-heinäkuussa.[3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korpinurmikan päälevinneisyysalue käsittää Fennoskandian, Baltian maat, Puolan, Pohjois-Ukrainan, Valko-Venäjän ja Länsi-Venäjän. Lisäksi lajia tavataan satunnaisemmin Keski-Euroopassa, Kaukasuksella, Pohjois-Venäjällä ja Keski-Aasiassa.[4] Suomessa korpinurmikkaa tavataan paikoin yleisenä Satakunnasta ja Etelä-Hämeestä. Muualla Suomessa laji on harvinaisempi. Pohjoisimmat kasvupaikat ovat Rovaniemen korkeudella.[5][6]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korpinurmikka on kosteiden kasvupaikkojen kasvi. Sitä tavataan kosteissa lehdoissa, lehtokorvissa, lähteiköissä ja lähdepurojen varsilla.[3] Korpinurmikka on harvinaistunut metsänhoidon ja soiden ojituksen takia.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuopion katoava kasvimaailma. Toim. Renvall, Pertti & Fagerstén, Reino & Knuutinen, Jorma & Vainio, Outi. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 6. Kuopio 2002.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 27.10.2009.
- ↑ Hyvärinen, E., Juslén, A. Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019, s. 198. Helsinki: Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4974-0.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 587.
- ↑ Den virtuella floran: Storgröe (Poa remota) (myös levinneisyyskartat) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 27.10.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2008: Korpinurmikan levinneisyys Suomessa Viitattu 27.10.2009.
- ↑ a b Kuopion katoava kasvimaailma 2002, s. 133.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2020: Korpinurmikan (Poa remota) levinneisyys Suomessa
- Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Poa remota (englanniksi)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Poa remota (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Poa remota (englanniksi)
- Flora of China: Poa remota (englanniksi)