Konrad Laaksonen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Konrad Alexander Laaksonen.

Konrad Alexander Laaksonen (8. heinäkuuta 1888 Turku30. lokakuuta 1970) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat kauppias Anton Alexander Laaksonen (Snellman) ja Matilda Kustaava Dahlbom. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Maria Nadeschda Lindeberg (kuoli vuonna 1928) ja toinen vaimo oli Elsa Lyyli Tuovinen. Konrad Laaksonen kirjoitti ylioppilaaksi Heinolan Alkeiskoulun jatkoluokilta vuonna 1909. Karlsruhen teknisessä korkeakoulussa hän opiskeli vuosina 1909–1914. Sähköinsinööritutkinnon hän suoritti vuonna 1912. Hyökkäysvaunukurssille hän osallistui vuonna 1922. Sotakorkeakoulun komentajakurssin hän suoritti vuonna 1928, Taistelukoulun konekivääri- ja kranaatinheitinkursseille hän osallistui vuonna 1935 sekä ampumakurssille vuonna 1938.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aselaiva S/S Equity

Konrad Laaksonen liittyi vapaaehtoisena Pfadfinder-kurssille Saksassa jääkärikoulutusta antavaan yksikköön, joka myöhemmin nimettiin Jääkäripataljoona 27:ksi. Hän kirjautui Holsteinissa sijaitsevalle leirialueelle Lockstedt lageriin 10. elokuuta 1915 ja hänet sijoitettiin 2. komppaniaan. Jo seuraavassa kuussa hänet siirrettiin Konekiväärikomppaniaan. Toukokuussa 1916 hänet komennettiin etappimieheksi merenkurkun etappiin ja oli siinä tehtävässä aina joulukuulle 1916 asti. Etappikomennuksen jälkeen hän osallistui Berliinissä järjestettäville räjäytyskursseille, kunnes hänet komennettiin uudelleen merenkurkun etapille toukokuussa 1917 ollen etapilla tammikuulle 1918. Tällä komennuksellaan hän osallistui muun muassa aselaiva S/S Equityn tuoman lastin purkaukseen ja vartiointiin Vesterön saarella sekä kuljetukseen mantereelle. Tämän jälkeen hän toimi räjähdysainekuljetuksissa Suomen ja Uumajan välillä. Konrad saapui Suomeen hylkeenpyyntialuksella merenkurkun yli kuultuaan Suomen sisällissodan puhkeamisesta. Hän saapui Vaasaan ja edelleen Seinäjoen Valkoisen armeijan Päämajaan 8. helmikuuta 1918.[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan aikana Konrad Laaksonen komennettiin retkikuntaan, jonka tarkoitus oli takavarikoida venäläisten sotilastarvikkeita sisältävä varikko Kilpisjärvellä. Tältä retkeltään palattuaan hänet komennettiin Kuusamon pataljoonaan 3. komppanian päälliköksi 18. maaliskuuta 1918. Komppanianpäällikkönä hän otti osaa Soukelon taisteluun.[1][2]

Sisällissodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konrad Laaksonen jäi Armeijan palvelukseen ja sijoitettiin 1. joulukuuta 1918 Lapin 2. rajavartiopataljoonaan 4. komppanian päälliköksi, josta hänet siirrettiin 1. huhtikuuta Lapin rajavartioston Kuusamon komppanian päälliköksi ja edelleen 5. helmikuuta 1921 Sallan komppanian päälliköksi. Rajavartiolaitoksesta hänet siirrettiin Tampereen rykmenttiin komppanianpäälliköksi toukokuussa 1921. Pohjois-Savon rykmenttiin 2. pataljoonan komentajaksi hänet nimitettiin itsenäisyyspäivänä 1922. Hän toimi rykmentissä myös rykmentin komentajan apulaisena. 30. elokuuta 1933 hän sai siirron 1. pataljoonan komentajaksi. Haminan sotilaspiirin päälliköksi hänet nimitettiin 20. elokuuta 1936.[1][2]

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisotaan hän osallistui Täydennysjalkavärirykmentti 3. komentajana, josta hänet siirrettiin Jalkaväkirykmentti 61:n komentajaksi ja edelleen Jalkaväkirykmentti 63:n komentajaksi, osallistuen taisteluihin Taipaleessa, Terenttilässä ja Vuosalmella. Sotien välisen ajan hän toimi Pohjois-Satakunnan suojeluskuntapiirin päällikkönä sekä komentajana. Jatkosodan syttyessä hän toimi edelleen samassa tehtävässä, mutta komennettiin vuonna 1942 Pohjois-Hämeen sotilasläänin komentajan apulaiseksi, josta edelleen Jalkaväkikoulutuskeskus 5:n päälliköksi. Vielä samana vuonna hänet komennettiin Jalkaväkirykmentti 57:n komentajan apulaiseksi. 15. divisioonan esikuntaan hänet komennettiin vuonna 1943 yleistarkastajaksi ja suunnittelu-upseeriksi. Perääntymisvaiheessa hän osallistui sotatoimiin Lempäälä Vuosalmi akselilla. Vakinaisesta palveluksesta hän erosi vuonna 1944.[2]

Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

3. divisioonan kunniatuomioistuimen jäsen vuosina 1928–1936.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975