Isokonnantatar
| Isokonnantatar | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Tatarkasvit Polygonaceae |
| Suku: | Konnantattaret Bistorta |
| Laji: | officinalis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Bistorta officinalis |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Isokonnantatar (Bistorta officinalis, aikaisemmin Bistorta major ja Polygonum bistorta) on Suomessa rauhoitettu ja erityisesti suojeltu koristeellinen tatarkasvi.
Aikaisemmin isokonnantatar tunnettiin nimellä konnantatar ja luokiteltiin pihatatarten laajaan sukuun nimellä Polygonum bistorta.[1][2]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monivuotinen isokonnantatar kasvaa 20–80 cm korkeaksi. Juurakko on pitkä, koukeroinen ja hento. Isokonnantattaren varsi on tavallisesti yksivartinen. Lehdet ovat pitkäruotisia, puikeita, hertta- tai pyöreätyvisiä. Ylemmät lehdet ovat kapean kolmiomaisia. Isokonnantattaren kukinto on vaaleanpunainen, paksu tähkä.[3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isokonnantattaren pääesiintymisalue ulottuu Etelä- ja Keski-Euroopasta itään Baikaljärvelle saakka. Fennoskandiassa lajin alkuperäiset esiintymät keskittyvät Äänisjärven ympäristöön ja Kuolan niemimaalle. Suomessa isokonnantatarta pidetään muinaistulokkaana, mutta kasvin ainoa luontainen kasvupaikka Suomessa lienee Loimaalla. Istutettuja tai satunnaisesiintymiä isokonnantattaresta tunnetaan lähes koko maasta. Osa esiintymistä ovat sotatulokkaita.[1]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäisiä kasvupaikkoja isokonnantattarelle ovat lähde- ja lettokorvet, lettomaiset suot ja kosteat ja rehevät niityt.[1]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isokonnantatar on vanha lääke- ja koristekasvi. Kasvin juurta on aikaisemmin käytetty muun muassa karjan lääkkeenä.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laine, Unto: Konnantatar. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 80.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Laine 1997, s. 80.
- ↑ Kasviatlas 2007: Isokonnantattaren levinneisyys Suomessa[vanhentunut linkki] Viitattu 13.3.2009.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 142.
- ↑ Den virtuella floran: Stor ormrot (Bistorta major) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 13.3.2009. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Lajitietokeskus: Isokonnantatar (Bistorta officinalis)
- Kasviatlas 2020: Isokonnantattaren (Bistorta officinalis) levinneisyys Suomessa.
- Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Isokonnantatar (Bistorta officinalis)
- ITIS: Bistorta officinalis (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Polygonum bistorta (englanniksi)