Kolttasaamelainen puku

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Erkki Lumisalmi ja Veikko Feodoroff kolttamiehen puvussa.
Nuoria kolttanaisia päässään perinteinen naimattoman tytön päähine peeʹrvesǩ.
Šaamšiǩin päällisosa, laakk, myös koristellaan helmillä.

Kolttasaamelainen puku (koltansaameksi sääʹmpiiutâs) on kolttien käyttämä saamenpuku, joka eroaa merkittävästi muiden ei-itäsaamelaisten vaatetuksesta. Esimerkiksi naisten aviosääty näkyy päähineestä, ja miehet käyttävät niin sanottua korvalakkia, peʹlljkeäʹpper.[1][2] Koristelussa käytetään helmikirjontaa muiden saamelaisten nauha- ja verkakoristeiden sijaan.[3] Suomen puolella Saamenmaata kolttasaamelaista pukua käytetään Inarin itäosissa, Sevetti­järven ja Nellimin alueilla.[4] Sitä käytetään myös Norjassa ja Venäjällä niissä paikoissa, joissa koltat elävät.

Naisten puku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisen pukuun kuuluvat sarafaanityyppinen olkainhame kåhtt[5] sekä sen päällä pidettävä pusero kuurta[6] ja helmikirjailuin koristeltu vyö peʹsserpuäǥǥanj.[7] Aiemmin on asuun kuulunut myös esiliina faardiǩ, mutta se on jäänyt pois käytöstä Suomen puolella. Kuolan kolttasaamelaiset naiset esim. Luujärvellä käyttävät sitä yhä. Pukuun kuuluu myös aviosäädyn osoittava päähine. Olkainhameen materiaalina käytetään ohuehkoja, kauniisti laskeutuvia, tavallisimmin yksivärisiä kankaita. Hameessa on muutama leveä laskos etupuolella ja takana useita kapeita laskoksia. Hameosa ulottuu rinnan yläpuolelle, joten olkaimet ovat suhteellisen lyhyet. Hameen helma ulottuu juuri nilkkojen yläpuolelle tai puolipohkeeseen, ja siinä voi olla erillinen poimutettu helman alaosa, ja sitä kiertää yksi tai useampi pitsikoriste. Pusero on korkeakauluksinen, pitkähihainen ja vartaloa myötäilevä. Siinä on helmaosa, joka on takaa runsaasti poimutettu. Materiaalina käytetään silkkiä, ohutta puuvillaa tai satiinia. Se voi olla joko yksivärinen tai pienikukkainen. Helmivyön materiaalina on tavallisimmin punainen verka, joka on kirjailtu perinteisillä, suvuittain vaihtelevilla koristemalleilla.[3]

Naisen pukuun kuuluvat kirjaillut polvisukat, pedd, jotka ovat pitempivartisia kuin kolttamiesten sukat.[1] Jalkineina käytetään talvella nutukkaita, kååʹddeǩ[8], ja kesällä vuotakenkiä, nueʹrjiǩ. Koltat ovat käyttäneet myös jaaroja eli pitkävartisia karvakenkiä, jeäʹr.[9][10] Nykyisin niitä ei näe enää Suomen puolella, mutta ne ovat edelleen käytössä Luujärven koltilla. Myös entisessä Suomen Petsamossa ne tunnettiin. Nutukkaiden kanssa käytetään usein pauloja, vuõddi.[11] Naisten paulojen värit ovat punainen, keltainen ja vihreä. Naisten paulojen mallit ovat yksinkertaisempia kuin miesten.[3]

Päähineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolttanainen näskäämässä jiekiöllä. Hänellä on päässä leskenpäähine pooʹvdneǩ.
(Kuva: Antti Hämäläinen)

Aviovaimon punaisesta verasta valmistetussa päähineessä, šaamšiǩ, on korkea otsaosa, joka jatkuu ylös- ja eteenpäin kaartuvaan lippaan. Molemmat on koristeltu suvun kirjontamallin mukaisesti helmillä. Lakkiin kuuluu päälaen peittävä päällysosa, jossa on niskassa helmikoristeinen läppä. Otsaosan alareunassa helmikirjailujen välissä on muutaman sentin levyinen silkkinauha, joka päät solmitaan niskaan niskaläpän päälle. Leskivaimon lakissa, poʹvdneǩ[12][13], myös pooʹvdneǩ[14] on vain otsaosa ja päälaen peittävä päällysosa. Lakissa on niukalti tai ei ollenkaan helmikirjailua. Sen materiaalina voi olla muukin kuin verka, myös väri voi olla muu kuin punainen. Tytön punaisesta verasta valmistetussa lakissa, peeʹrvesǩ[1], on vain otsaosa, mutta se on huomattavasti koristeellisempi kuin leskivaimon lakissa. Tytön lakki on päälaelta avoin. Siihen kuuluu myös helmikirjailujen väliin silkkinauha, joka solmitaan niskaan. Kaikkia naisten lakkeja pidetään peitettyinä päässä leuan alle solmittavalla silkkihuivilla, šolkkreeʹppiǩ.[15] Kylmällä ilmalla kesällä ulos mentäessä käytetään lisäksi villahuivia. Talvella naiset ovat käyttäneet peskiä, piâckk[16], sekä sarkaisia säärystimiä sukkien päällä. Päässään heillä on ollut talvilakki, triiviǩ.[17][3] Vuonna 2016 Heidi Gauriloff suunnitteli ja loi uuden päähineen kolttanaisille, joille ei sovi jokin niistä kolmesta perinteisesta päähineesta, koska ovat avoliitossa tai eroneet tai heillä on lapset, mutta eivät ole naimisissa tai suhteessa[18]

Miesten puku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehen pukuun on aiemmin kuulunut takki, määccaǩ, harmaata tai mustaa verkaa, ja usein pelkästään tavallinen länsimainen puku, trååika. Talvella on pukeuduttu muiden saamelaisten tapaan peskiin, säpikkäisiin, nahkahousuihin ja luhkkaan. Vain päähine on ollut erilainen. Kolttamiehet käyttävät nk. korvalakkia, peʹlljkeäʹpper, joka on suorakaiteen muotoinen sinisestä tai mustasta verasta valmistettu lakki, jota kiertää ketunkarvareunus ja jonka otsaosa on koristeltu helmikirjailuin. Lakki on sisältä vuorattu jonkin eläimen turkiksella. Nykyisin kolttamiehet ovat alkaneet käyttää juhlapukunaan sinistä, vanhan mallin mukaista verkatakkia, määccak, jossa pääntien ympärillä ja hihansuissa on helmikoristeet. Juhla-asussa housuina käytetään joko mustia, suoria housuja tai sisnahousuja. Jalkineet ovat vuodenajan mukaan joko nutukkaat, kååʹddeǩ, tai vuotakengät, nueʹrjiǩ. Miesten paulojen värit ovat valkoinen, punainen ja sininen. Paulojen mallit ovat paljon koristeellisempia kuin naisilla.[3]

Muut varusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolttavanttuissa on tavallisesti valkoinen tai harmaa, kirjomaton kämmenosa. Ranneosa on kirjoneuletta. Jokaisella siidalla tai suvulla on omat kirjontamallinsa, joiden perusteella kutoja voidaan tunnistaa vielä nykyisinkin. Aina 1980-luvulle saakka lapaset ja sukat kudottiin värttinällä itse kehrätystä langasta, vain värilangat ostettiin.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Mettäpuro, Aune, Moshnikoff, Jouni & Moshnikoff, Satu: Saaʹmi ǩiõtt-tuâjjsääʹnnǩeʹrjj säämas da lääddas - Kolttien perinnekäsityösanakirja koltta - suomi, s. 74. Saaʹmi sijddsååbbar čõõđtõs nââmar 2 - Kolttien kyläkokouksen julkaisu numero 2. Sevettijärvi: Saaʹmi sijddsååbbar - Kolttien kyläkokous, 2012. ISBN 978-952-93-0342-7.
  2. peʹlljkeäʹpper Neahttadigisánit. Viitattu 31.1.2021. (koltansaameksi) ja (suomeksi)
  3. a b c d e f Saamelaiskulttuurin ensyklopedia: Kolttasaamelaisten saamenpuku saamelaisensyklopedia.fi. Viitattu 9.1.2021.
  4. Kolttasaamelainen puku Sámi Duodji Ry. Viitattu 10.11.2011.
  5. Mettäpuro, Aune, Moshnikoff, Jouni & Moshnikoff, Satu: Saaʹmi ǩiõtt-tuâjjsääʹnnǩeʹrjj säämas da lääddas - Kolttien perinnekäsityösanakirja koltta - suomi, s. 37. Saaʹmi sijddsååbbar čõõđtõs nââmar 2 - Kolttien kyläkokouksen julkaisu numero 2. Sevettijärvi: Saaʹmi sijddsååbbar - Kolttien kyläkokous, 2012. ISBN 978-952-93-0342-7.
  6. Mettäpuro, Aune, Moshnikoff, Jouni & Moshnikoff, Satu: Saaʹmi ǩiõtt-tuâjjsääʹnnǩeʹrjj säämas da lääddas - Kolttien perinnekäsityösanakirja koltta - suomi, s. 33. Saaʹmi sijddsååbbar čõõđtõs nââmar 2 - Kolttien kyläkokouksen julkaisu numero 2. Sevettijärvi: Saaʹmi sijddsååbbar - Kolttien kyläkokous, 2012. ISBN 978-952-93-0342-7.
  7. peʹsserpuäǥǥanj Neahttadigisánit. Viitattu 31.1.2021. (koltansaameksi) ja (suomeksi)
  8. Mettäpuro, Aune, Moshnikoff, Jouni & Moshnikoff, Satu: Saaʹmi ǩiõtt-tuâjjsääʹnnǩeʹrjj säämas da lääddas - Kolttien perinnekäsityösanakirja koltta - suomi, s. 38. Saaʹmi sijddsååbbar čõõđtõs nââmar 2 - Kolttien kyläkokouksen julkaisu numero 2. Sevettijärvi: Saaʹmi sijddsååbbar - Kolttien kyläkokous, 2012. ISBN 978-952-93-0342-7.
  9. Mettäpuro, Aune, Moshnikoff, Jouni & Moshnikoff, Satu: Saaʹmi ǩiõtt-tuâjjsääʹnnǩeʹrjj säämas da lääddas - Kolttien perinnekäsityösanakirja koltta - suomi, s. 22. Saaʹmi sijddsååbbar čõõđtõs nââmar 2 - Kolttien kyläkokouksen julkaisu numero 2. Sevettijärvi: Saaʹmi sijddsååbbar - Kolttien kyläkokous, 2012. ISBN 978-952-93-0342-7.
  10. jeäʹr Neahttadigisánit. Viitattu 31.1.2021. (koltansaameksi) ja (suomeksi)
  11. Mettäpuro, Aune, Moshnikoff, Jouni & Moshnikoff, Satu: Saaʹmi ǩiõtt-tuâjjsääʹnnǩeʹrjj säämas da lääddas - Kolttien perinnekäsityösanakirja koltta - suomi, s. 131. Saaʹmi sijddsååbbar čõõđtõs nââmar 2 - Kolttien kyläkokouksen julkaisu numero 2. Sevettijärvi: Saaʹmi sijddsååbbar - Kolttien kyläkokous, 2012. ISBN 978-952-93-0342-7.
  12. Mettäpuro, Aune, Moshnikoff, Jouni & Moshnikoff, Satu: Saaʹmi ǩiõtt-tuâjjsääʹnnǩeʹrjj säämas da lääddas - Kolttien perinnekäsityösanakirja koltta - suomi, s. 85. Saaʹmi sijddsååbbar čõõđtõs nââmar 2 - Kolttien kyläkokouksen julkaisu numero 2. Sevettijärvi: Saaʹmi sijddsååbbar - Kolttien kyläkokous, 2012. ISBN 978-952-93-0342-7.
  13. poʹvdneǩ Neahttadigisánit. Viitattu 31.1.2021. (koltansaameksi) ja (suomeksi)
  14. pooʹvdneǩ Neahttadigisánit. Viitattu 31.1.2021. (koltansaameksi) ja (suomeksi)
  15. šolkkreeʹppiǩ Neahttadigisánit. Viitattu 31.1.2021. (koltansaameksi) ja (suomeksi)
  16. Mettäpuro, Aune, Moshnikoff, Jouni & Moshnikoff, Satu: Saaʹmi ǩiõtt-tuâjjsääʹnnǩeʹrjj säämas da lääddas - Kolttien perinnekäsityösanakirja koltta - suomi, s. 82. Saaʹmi sijddsååbbar čõõđtõs nââmar 2 - Kolttien kyläkokouksen julkaisu numero 2. Sevettijärvi: Saaʹmi sijddsååbbar - Kolttien kyläkokous, 2012. ISBN 978-952-93-0342-7.
  17. triiviǩ Neahttadigisánit. Viitattu 31.1.2021. (koltansaameksi) ja (suomeksi)
  18. Wesslin, Sara: Saamenpukuihin liittyy paljon hiljaista symboliikkaa – naimattoman kolttanaisen päätä koristaa nyt uusi lakki 11.11.2016. Yle Sápmi. Viitattu 31.1.2021.