Kolligatiivinen ominaisuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Höyrynpaineen alenema, sulamispisteen alenema ja kiehumispisteen kohoama ovat esimerkkejä kolligatiivisista ominaisuuksista

Kolligatiivinen ominaisuus on liuokseen liuenneen aineen konsentraatiosta, mutta ei liuenneen aineen kemiallisesta koostumuksesta riippuva ominaisuus. Termin määritteli Wilhelm Ostwald vuonna 1891, ja se pätee parhaiten hyvin laimeille liuoksille. Liuennut aine muuttaa liuoksen entropiaa, minkä vuoksi liuoksen ominaisuudet poikkeavat puhtaan liuottimen ominaisuuksista. Kolligatiivisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi höyrynpaineen alenema, sulamispisteen alenema, kiehumispisteen kohoama ja osmoottinen paine. Kolligatiivisten ominaisuuksien mittaamista voidaan käyttää esimerkiksi polymeerien moolimassan määrittämiseen.[1][2][3][4]

  1. Thomas Engel & Philip Reid: Physical Chemistry, s. 210. Pearson International, 2006. ISBN 978-0-321-64305-6 (englanniksi)
  2. Peter William Atkins, Julio De Paula: Elements of Physical Chemistry, s. 151. Oxford University Press, 2017. ISBN 978-0-19-872787-3 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.9.2023). (englanniksi)
  3. Daniele Mazza, Enrico Canuto: Fundamental Chemistry with Matlab, s. 173. Elsevier, 2022. ISBN 978-0-323-91341-6 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.9.2023). (englanniksi)
  4. John W. Nicholson: The Chemistry of Polymers, s. 81–82. Royal Society of Chemistry, 2006. ISBN 0-85404-684-4 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.9.2023). (englanniksi)