Koiviston kartano

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Koiviston kartano (ruots. Koivisto gård) oli Ulvilassa sijainnut kartano. Nykyisin sen entisillä mailla ovat Porin kaupunginosat Harmaalinna, Honkaluodon teollisuusalue, Impola, Kartano, Koivistonluoto, Koivula, Metallinkylä, Uusikoivisto ja Vanhakoivisto, sekä noin 2/3 Väinölästä

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiviston kartanon perusti Kustaa Vaasa vuonna 1557 kuninkaankartanoksi. Se sijaitsi tuolloin Kokemäenjoen suussa merenlahden rannalla vastapäätä Ulvilan keskiaikaista kaupunkia. Maankohoamisen ja joen kuljettaman lietteen johdosta meri on vuosisatojen kuluessa paennut kartanon edustalta jo lähes 15 kilometrin päähän.

Koiviston kartanon omistajia olivat muun muassa Ruotsin kuningatar Gunilla Bielke, valtioneuvos Jöns Kurck, kreivi Kustaa Horn sekä Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäsen Johan Kraftman. 1800-luvun lopulla kartano alkoi myydä maitaan porilaisten teollisuustyöläisten asuintonteiksi. Näin syntynyt Uusikoivisto liitettiin Porin kaupunkiin vuonna 1941.[1] Jäljellä olevat maat jaettiin vuonna 1910 kolmeen osaan; Kartanoon, Harmaalinnaan ja Koiviston kylään (nyk. Vanhakoivisto), jotka siirrettiin myös myöhemmin osaksi Poria. Suurin osa kartanon maista on nykyään rakennettu pientaloalueeksi.

Maaliskuussa 1839[2] kartanossa tapahtui itsemurha tai henkirikos, kun silloisen omistajan Gustaf Jakob von Willebrandin 23-vuotias tytär Gustava Sofia löydettiin roikkumasta hirttoköydestä. Epäselväksi jäänyt tapaus toimi myöhemmin innoittajana kirjailija Axel Gabriel Ingeliuksen romaanille Harmaa linna. Vuonna 1851 ilmestynyttä kirjaa pidetään ensimmäisenä suomalaisena kauhuromaanina. Sen nimi viittaa Koiviston kartanon kansanomaiseen nimitykseen.[3]

Kraftmanin härkätallit ja muut rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiviston kartanon puistoisella mäellä sijaitsevat rakennukset kuuluvat nykyään Porin kaupungin omistukseen. Vanha päärakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1869, jonka jälkeen tilalle rakennettiin uusi. Alueella on lisäksi muun muassa tiilirakenteinen viljasiilo sekä vanha holvikellari.

Kartanon pihapiirissä sijaitsevat myös ns. Kraftmanin härkätallit, jotka ovat nykyisen Porin vanhimpia säilyneitä rakennuksia. Johan Kraftmanin 1770-luvulla rakennuttamat harmaakivestä muuratut karjarakennukset ovat Museoviraston suojelemia. Ne olivat aikanaan maan nykyaikaisimpia navetta- ja tallirakennuksia, joiden teknisistä ratkaisuista Kraftman kirjoitti mittavan selostuksen ruotsalaiseen taloustieteen aikakauskirjaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Teollisuustyön jäljillä Porin kaupunki. Viitattu 25.5.2013.
  2. Von Willebrand nr 1834 / TAB 8 Adelsvapen. Viitattu 25.4.2014.
  3. Laine, Helena: "Suomalainen kauhuromaani syntyi Koiviston kartanon murhatarinasta". Satakunnan Kansa, 16.3.2010. Viitattu 25.4.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Avellan, Niilo J.: ”Entisen Ulvilan pitäjän maatilat II: Koivisto”, Satakunta - Kotiseutututkimuksia III, s. 135–138. Toinen painos. Satakuntalainen osakunta, 1928. Näköisversio verkossa (pdf) (viitattu 24.9.2014).