Kleine–Levinin oireyhtymä

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Kleine-Levinin oireyhtymä)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kleine–Levinin oireyhtymä on harvinainen oireyhtymä, joka aiheuttaa liikaunisuutta, käytöshäiriöitä ja kognition muutoksia. Oireet esiintyvät jaksoittain ja alkavat yleensä murrosiässä. Jaksojen välillä potilaat ovat oireettomia. Sairauden etiologiaa ei vielä tiedetä, ja lääkehoidosta on ristiriitaista näyttöä.

Kleine–Levinin oireyhtymän oireet ovat jaksoittaisia. Ne voivat kerrallaan kestää päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia. Näiden aikana potilaat nukkuvat usein yli 18 tuntia päivässä. Potilaat saattavat valittaa hallusinaatioista[1] tai kärsiä psykiatrisista häiriöistä. Potilailla ollaan havaittu hyperseksuaalisuutta, lisääntynyttä ruokalua ja käytöshäiriöitä. Usein jaksojen aikana esiintyy sekavuutta ja apatiaa[2].

Ranskalainen Edmé Pierre Chauvot de Beauchêne kuvasi Kleine–Levinin oireyhtymän ensimmäisenä vuonna 1786. Vuonna 1942 tutkijat esittivät, että sairaus olisi luonteeltaan infektio tai tulehduksellinen; sen on väitetty liittyvän myös narkolepsiaan. Tiedetään, että monissa tapauksissa oireyhtymän puhkeamista on edeltänyt lievä virustauti.[3] Kleine–Levinin oireyhtymää on havaittu myös esiintyvän poikkeuksellisen yleisenä tietyissä suvuissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.whonamedit.com/synd.cfm/1398.html
  2. Isabelle Arnulf: Kleine-Levin Syndrome. Sleep Medicine Clinics, 1.6.2015, nro 2, s. 151–161. PubMed:26055863. doi:10.1016/j.jsmc.2015.02.001. ISSN 1556-4088. Artikkelin verkkoversio.
  3. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/dispomim.cgi?id=148840
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.