Klaus Störtebecker

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuvitusta Klaus Störtebekerin teloituksen 300-vuotispävältä 1701
Vuonna 1878 löydettu kallo, jonka uskotaan kuuluneen Klaus Störtebekerille

Klaus Störtebecker (136020. lokakuuta 1401) oli alkujaan aatelismies Klaus von Alkum, josta tuli Itämerellä toiminut kaappari ja merirosvo. Störtebecker sai kaapparinoikeudet Albrekt Mecklenburgilaiselta. Störtebeckerin kaapparinoikeudet mitätöityivät Mecklenburgilaisen hävittyä Ruotsissa käydyn valtataistelun kuningatar Margaretalle. Koska Störtebecker ei mennyt kuningatar Margaretan palvelukseen vaan jatkoi ryöstelyä, hänestä tuli virallisesti merirosvo.[1] Hänet teloitettiin Hampurissa merirosvouksesta.

Vitaaliveljet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Störtebecker yhdistetään vitaaliaaneihin ensimmäisen kerran vuonna 1393. Tällöin hän hyökkäsi Hannes-kaapparikapteenin johdolla Bergeniin. Vuonna 1394 Störtebecker kaappasi kaksi elbingiläistä kauppalaivaa. Störtebecker harjoitti kaapparitoimintaansa Itämeren lisäksi myös Pohjanmerellä häiriten Hampurin ja Bremenin kauppamerenkulkua ja Elben suiston merenkulkua.[1] Störtebeckeriä pidetään kovana juomarina ja hänen lisänimensä tarkoittaakin ”tuopin turmaa”.[2]

Störtebeckerin kiinniotto ja mestaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hansakauppiaat kyllästyivät vitaliaanien rosvoukseen. Hansapäivät päättivätkin helmikuussa 1400 lähettää laivaston ja miltei tuhat miestä kaapparijahtiin. Syksyllä 1400 seitsemänkymmentä vitaliaania jäi vangiksi neljänkymmenen menettäessä taistelussa henkensä. Tämä osoitti, että hansakauppiaat olivat tosissaan. Vuonna 1401 Simon von Utrechtin komentama sotalaiva vangitsi Störtebeckerin ja tämän lisäksi toistasataa vitaliaania. Störtebecker mestattiin miekalla miehistönsä ja Hampurin raadin edessä 20. lokakuuta 1401.[1]

  • Gosse Philip: The History of Piracy. Mineola, New York: Dover publications, inc, 2007 (org. 1932). ISBN 978-0-486-46183-0
  • Ruusuvuori Juha: Itämeren merirosvot - piraattitarinoita pohjoisesta. Helsinki: Teos, 2004 2.p. ISBN 951-851-005-9 s. 40–61.
  1. a b c Ruusuvuori Juha, 2004 Itämeren merirosvot - piraattitarinoita pohjoisesta s. 40–61.
  2. The History of Piracy, Philip Gosse, 2007 (1932) s. 90–92.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]