Kivikkoalvejuuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kivikkoalvejuuri
Dryopteris filix-mas.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Alakaari: Saniaiset Pteridophytina
Luokka: Pteridopsida
Lahko: Polypodiales
Heimo: Alvejuurikasvit Dryopteridaceae
Suku: Alvejuuret Dryopteris
Laji: filix-mas
Kaksiosainen nimi
Dryopteris filix-mas
(L.) Schott
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kivikkoalvejuuri Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kivikkoalvejuuri Commonsissa

Kivikkoalvejuuri (Dryopteris filix-mas) on yleinen, erityisesti Euroopassa tavattava saniainen. Se on Nurmijärven nimikkokasvi.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivikkoalvejuuri kuvattuna Franz Eugen Köhlerin teoksessa Köhler's Medizinal-Pflanzen in naturgetreuen Abbildungen mit kurz erläuterndem Texte (1897).
Kivikkoalvejuuren itiöpesäikkeistöjä.

Kivikkoalvejuuren maavarsi on lyhyt, jokseenkin pysty tai vaakasuora sekä tiheitten liuskaisten suomujen peittämä. Kasvin pystyt lehdet ovat kimppuina ja kasvavat 25–80 cm korkeiksi. Lehtiruoti on vaaleanruskeiden suomujen peitossa ja pituudeltaan alle puolet lehtilavan pituudesta. Lehtilapa on parilehdykkäinen ja kapeanpuikea. Lehdykät ovat kapeanpuikeita ja parijakoisia tai pariosaisia, liuskat tylppiä, pitkulaisia ja sahahampaisia. Tyvilehdykät ovat ylempiä lehdyköitä lyhyempiä. Lehdyköiden alapinnalla on kaksi riviä pieniä itiöpesäkkeitä. Itiöpesäkeryhmät ovat pyöreitä ja niiden katesuomut ovat munuaismaisia. Suomessa kivikkoalvejuuren itiöt kypsyvät heinä-elokuussa.[2][3] Kivikkoalvejuuri haisee tympeältä.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivikkoalvejuuri on levinnyt lähes koko Euroopaan, mutta puuttuu mantereen aivan pohjoisimmista osista. Satunnaisemmin lajia tavataan myös Turkista, Keski-Aasiasta, Venäjän kaukoidästä, paikoitellen eri puolilta Pohjois-Amerikkaa sekä Grönlannista.[5] Suomessa kivikkoalvejuuri on varsin yleinen maan etelä- ja itäosissa, pohjoisessa sitä tavataan vain paikoin.[6]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimensä mukaisesti kivikkoalvejuuri viihtyy louhikoissa, kallioilla sekä kuivissa ja varsinkin kivikkoissa lehdoissa. Se viihtyy selvästi kuivemmilla paikoilla kuin useimat muut Suomessa tavattavat lähisukulaisensa, kuten esimerkiksi metsäalvejuuri (D. carthusiana).[2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka kivikkoalvejuuri on myrkyllinen kasvi, sen juurakkoa on käytetty kansanlääkinnässä ainakin antiikin ajoista saakka. Sitä on käytetty muun muassa lisäämään imettävien äitien maidoneritystä sekä matolääkkeenä. Ennen synteettisten matolääkkeiden kehittämistä kivikkoalvejuuri oli ainoa tunnettu lääke heisimatoja vastaan.[7] Aikaisemmin lääketehtaissa kasvin juuresta uutettiin matolääkkeeksi filisiiniä, mutta aineen myrkyllisyyden takia sitä ei enää käytetä lääkinnässä.[8]

Kivikkoalvejuurta käytetään myös koristekasvina varjoisissa tai puolivarjoisissa kasvupaikoissa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Helsinki 1982. ISBN 951-9078-87-8
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Espoo 2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nurmijärvi: Tietoa kunnasta Viitattu 4.10.2011.
  2. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 49.
  3. Oulun kasvit 2005, s. 154.
  4. Suomen terveyskasvit 1982, s. 130.
  5. Arne Anderberg: Den virtuella floran: Träjon (myös kartta) 2004. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 4.10.2011. (ruotsiksi)
  6. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Kivikkoalvejuuren levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 4.10.2011.
  7. Ålands flora 2010, s. 96.
  8. Eliaksen yrttitarha: Kivikkoalvejuuri Viitattu 4.10.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]