Kirjavinkkaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: ohjekirjamainen, kaipaa tiivistystä, ei järkevää määritelmää, odottaa kielenhuoltoa

Kirjavinkkaus on luetusta kirjasta tehty esitelmä, jonka päämäärä on saada kuulija lukemaan esitelty teos. Se ei ole sama asia kuin kirja-arvostelu, tekstianalyysi tai kirjareferaatti.[1] Kirjavinkkauksessa suositellaan usein lukijakohdetta ja kirjan sisältöä tiiviissä muodossa ilman juonen paljastamista.

Kirjavinkkauksen taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjavinkkaus levisi Suomeen 1990-luvulla suomenruotsalaisten kirjastojen kautta. Aluksi siitä puhuttiin yleisesti ruotsinkielisellä nimityksellä bokprat, kunnes termi kirjavinkkaus vakiintui suomen kieleen.[2][3] Ruotsiin 1970-luvulla rantautunut toimintamuoto on lähtöisin Yhdysvalloista. Englanniksi kirjavinkkausta vastaava termi on book talk.[4]

Kirjavinkkauksen tarkoitus ja päämäärät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarkoitus on tukea ja edesauttaa lukuharrastuksen syntyä ja ylläpitoa, kielen kehittymistä, kirjojen tuntemusta, henkistä kasvua ja maailmankuvan avartumista. Päämääränä on myös viihtyä, vinkkaustavoista riippuen aktivoida kaikkia aisteja, sekä jakaa elämyksiä.[5][6]

Tärkein yksittäinen päämäärä on lukemaan houkutteleminen tietyn teoksen avulla: "Oman lukukokemuksen, kirjan antaman elämyksen välittäminen kuulijalle niin, että hänessä syntyy pakottava halu lukea myös kirja, on kirjavinkkarin päämäärä."[7]

Tärkeää on myös monipuolisuus. Vinkkarin on otettava huomioon eritasoiset lukijat: "Heikko lukija ei kuitenkaan pääse kehittymään luku- ja kirjoitustaidossa, jos hän ei lue. Onkin äärimmäisen tärkeää, että myös hänelle löytyy sopivaa luettavaa."[8]

Kirjavinkkaus on usein osa lasten- ja nuortenkirjastotyötä, mutta se on laajentunut muihinkin kohderyhmiin. Aikuisväestölle suunnattuja kirjahetkiä on järjestetty muun muassa Tampereen kaupungin pääkirjastossa Metsossa.[9] Vinkkauksen idea on nostaa esille kirjoja, jotka ovat lainattavissa kirjastosta: vanhoja suosikkeja, klassikoita, uutuuksia ja vähemmän tunnettuja teoksia.[10] Vinkkaaminen ei ole luennoimista tai esitelmöimistä, vaan kertomista (vrt. storytelling). Vinkkari kertoo ja elävöittää kirjan tapahtumat niin, että kuulijan on lopulta pakko saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirjoista voidaan myös keskustella yhdessä kuulijoiden kanssa. Kuuntelijat voivat samalla olla osallistujia.[11] Etenkin pienille koululaisille toiminnalliset tauot vinkkien välissä ovat suositeltavia.[12]

Kohderyhmiä on monia ja kenelle tahansa voidaan vinkata: alle kouluikäisille kuvakirjoja, koulujen kaikille luokka-asteille, vanhempainiltojen osallistujille, opettajille tai muille nuorten parissa työskenteleville, erilaisille aikuisryhmille, tietyn alan opiskelijoille, kirjastonkäyttäjille ja niin edelleen.[13][14]

Kirjavinkkarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjavinkkausta työkseen tekeviä kutsutaan kirjavinkkareiksi. Monesti he ovat kirjaston työntekijöitä: kirjastovirkailijoita, kirjastonhoitajia tai muuta henkilökuntaa, jotka lukevat paljon vinkattavan aihepiirin kirjallisuutta ja itse kokevat lukemiseen kannustamisen tärkeäksi. Vinkkaustoiminnassa on mukana myös sanataideohjaajia, opettajia, satutuntien pitäjiä ja muita "kerronnan ammattilaisia".[15][16] Oma innostus on työn lähtökohta.

Hyvän vinkkarin ominaisuudet ja alati kehittyvät taidot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vinkkarit itse pitävät tärkeimpinä ominaisuuksinaan rehellisyyttä ja uskollisuutta omalle tyylilleen. Työn edellytyksenä on myös oma kiinnostus vinkattavaan kirjallisuuteen. Rehellisyydellä tarkoitetaan omaan lukukokemukseen luottamista: mikäli kirjasta ei itse innostu, ei luultavasti kannata vinkata sitä muillekaan.[17] Jos vaikkapa kirjan alku on raskaslukuinen, mutta loppu mitä mainioin tämä myös kerrotaan kuulijoille. Kirjaa ei kaunistella, eikä myöskään suotta vähätellä. Kirjavinkkareita Suomessa kouluttanut läänintaiteilija-kirjastonhoitaja Marja-Leena Mäkelä korostaa työn tekemistä omana itsenään.[18] Ennen kaikkea vinkkarilla on tärkeä välittäjärooli: kirja on vinkkaustapahtuman tähti.[19]

Rehellisyyden, oman tyylin ja kirjallisuustietämyksen lisäksi vinkkarin työssä on hyötyä myös seuraavista ominaisuuksista:[20]

  • ulospäinsuuntautuneisuus ja esiintymishalu
  • hyvät vuorovaikutustaidot: kritiikinsietokyky, kuuntelutaito
  • hyvä suomenkielen taito ja kantava ääni
  • tilanneherkkyys ja joustavuus
  • kokemuksen tuoma varmuus ja luontevuus

Kokemus, oppaat, koulutukset sekä vertaistuki kollegojen kesken on mainittu tärkeimmiksi tavoiksi oppia hyväksi vinkkariksi. Lisäksi on luettava paljon ja monipuolisesti. Esiintymistaidoissa, kirjallisuustietämyksessä, työajan puitteissa tapahtuvassa vinkkauksiin valmistautumisessa, kouluyhteistyössä, vinkkareiden keskinäisessä yhteistyössä ja vinkkauksen elävöittämisessä on vinkkareiden mukaan vuonna 2008 ollut vielä parantamisen varaa.[17] Yhteistyötä helpottamaan perustettiin Kirjavinkkariyhdistys keväällä 2009.[21]

Vinkkaaminen osana kirjastotyötä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjavinkkaus on vakiintunut osa kirjastotyötä ja kuuluu joidenkin kirjastolaisten toimenkuvaan. Palkkio- ja lukuvapaakäytännöt vaihtelevat kunnittain. Lukuvapaa tarkoittaa muusta kirjastotyöstä vapaata aikaa lukea kirjoja, joista vinkattavat teokset kootaan. Vuonna 2006 julkaistiin Suomen kirjastoseuran Lastenkirjastotyöryhmän laatima suositus[22], jonka mukaan kirjavinkkausta tai vastaavaa taustatyötä edellyttävää kirjastotyötä tekevälle suositetaan vähintään yhtä lukupäivää kuukautta kohti. Itse vinkkaus tapahtuu useimmiten kirjaston tai koulun tiloissa. Paikka kannattaa kuitenkin sopia etukäteen aina kulloisenkin tilanteen mukaan.[23] Toisinaan vinkataan myös oman kunnan ulkopuolella.

Oman työyhteisön tuki mainitaan usein tärkeäksi kannustimeksi vinkkaustyötä tekevälle.[17] Valmistelevan työn, matkustamisen ja vinkkaamisen lisäksi vinkkarin on otettava selvää monista käytännön asioista, jotta vinkkaaminen onnistuisi mahdollisimman hyvin: luokan/yleisön koostumus, vinkkauksen päämäärä juuri kyseisessä tilanteessa, mahdollisesti etukäteen toivottu aihealue, oppitunnin/esityksen pituus, paikan tarkka sijainti ja, etenkin kouluissa, lukujärjestyksen kulku.[24]

Kirjavinkkaus käytännössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjavinkkauksessa on kaksi ylittämätöntä sääntöä: kirjan loppuratkaisua ei saa koskaan paljastaa ja vinkkarin ei tule puhua kirjoista, joita itse ei ole lukenut.[25] Vinkkaustapahtuman runko koostuu yleensä useasta erillisestä vinkistä. Luku-urakan ja valikoinnin jälkeen on vuorossa näiden yksittäisten vinkkien suunnittelu. Valikoinnissa vinkkari käyttää niin kutsuttua mäty-periaatetta ("mä tykkään"), ja subjektiivisuus valinnassa on asia, joka kuuluu myös tehdä selväksi kuulijakunnalle.[26]

Vinkin konkreettinen rakenne on seuraavanlainen, kuten Joni R. Bodart[27] sen on muotoillut ja Marja-Leena Mäkelä[28] kääntänyt suomeksi:

  1. Johdatus toimintaan
  2. Mitä kirjassa tapahtuu
  3. Lopetuslause: toiminta loppuu ilman loppusanoja; kuulijat jätetään tietoisiksi siitä, että jotain muuta on vielä tapahtumassa.

Hyvässä vinkissä kerronta katkeaa niin jännittävään tai jollain muulla tavalla vaikuttavaan kohtaan, että odottamattaan epätietoisuuteen jätetyt kuulijat suorastaan tuskastuvat.[29] Vain lukemalla kirjan saa tietää kuinka käy.

Viimeiseen lauseeseen on syytä siis kiinnittää erityistä huomiota, kuten myös ensimmäiseen, jotta kuulijoiden huomio kiinnittyy alusta lähtien esitykseen.[27] Aluksi mainitaan luonnollisesti myös kirjan nimi ja tekijä. Suositeltu pituus yhdelle vinkille on 3–5 minuuttia. Pisimmilläänkin vinkin tulisi kestää vain noin seitsemän minuuttia. Keskimäärin yhden oppitunnin (45 min) aikana ehtii vinkata 5–20 kirjaa, ja määrä vaihtelee vinkkarin oman tyylin sekä tilanteen mukaan.[4][30][17] On hyvä varautua kestoltaan erimittaisin vinkein jo esityksen vaihtelevuuden vuoksi. Tärkeintä vinkissä on toiminnan kuvaus, eli keskittyminen siihen, mitä kirjassa tapahtuu. Tämän keskeisen sisällön tukena voi lukea ääneen otteen kirjasta, mikä ei kuitenkaan aina ole tarpeellista. Lisäksi vinkkari voi kertoa esimerkiksi omista kokemuksistaan tai lisätietoa kirjan tekijästä elävöittääkseen esitystä.[27]

Vinkkauksen tukena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vinkkaus on valmis vasta siinä vaiheessa kun kirja on päätynyt lainaan uudelle lukijalle. Esiteltävät kirjat on oltava mukana, mahdollisuuksien mukaan valmiina lainattavaksi saman tien tai vähintään kirjalistoina jaettavaksi koululle, lapsille ja/tai paikalliseen kirjastoon tai kirjastoautoon.[16]

Verkossa on vinkkejä, kirjalistoja ja sivustoja, jonne kootaan vinkkejä: esimerkiksi lasten- ja nuortenkirjallisuuden Sivupiiri.[31] Lisäksi on julkaistu ns. vinkkikirjallisuutta, kuten Vinkkejä kirjavinkkareille -valikoimaluettelot. Aikuisille suunnattu lastenkulttuurilehti Tyyris Tyllerö käsittelee säännöllisesti myös kirja-aiheita. Lukukeskus julkaisee nuorille suunnattua Lukufiilis-verkkolehteä.[32] Lastenkirjainstituutin Onnimanni ja Ibby Finlandin Virikkeitä sisältävät niin ikään runsaasti kirjallisuusarvosteluja.

Vinkkauksen monet muodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisin kirjavinkkauksen muoto on yhden ihmisen pitämä kaunokirjallisuusvinkkaus,[17] mutta vaihtoehtoisia muotoja on lukuisia:

  • dialogivinkkaus, jossa kirjan teksti muutetaan dialogin muotoon[33]
  • kimppavinkkaus/yhteisvinkkaus, kun vinkkareita on useampi
  • storyline-menetelmä (draamavinkkaus), jossa syvennytään ja eläydytään kirjan tarinaan draamallisin keinoin[34]
  • tieto(kirja)vinkkaus, joka yhdistää tieto- ja kaunokirjallisuutta saman teeman alle, tai keskittyy vain tietokirjallisuuteen[33]
  • yhdistelmävinkkaus, jossa mukana voi olla niin kuva, musiikki kuin kirja (Ku-Mu-Ki).[35][36] Aineistoa voi yhdistellä monilla muillakin tavoilla, kuten vaikkapa musiikkiaiheista kirjallisuutta ja digitaalisen pelin.[37]
  • ammattikirjallisuusvinkkaus tietyn alan opiskelijoille tai asiantuntijoille
  • kirjahetket ja -illat aikuisille[9]
  • vertais- tai kaverikirjavinkkaus, jolloin opastettuina vinkkareina toimivat lapset tai nuoret itse[38][12]
  • genrevinkkaus, jolloin keskitytään tiettyyn kirjallisuudenlajiin, esimerkiksi kauhukirjallisuuteen[39]

Käytännössä vinkata voi mitä aineistoa vain monin eri tavoin, eivätkä mahdolliset vaihtoehdot rajoitu edellä mainittuihin esimerkkeihin.

Muita lukemaan houkuttelemisen menetelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • sanajalka-/kirjaseikkailu, jossa yhdistyy elämyksellinen toiminta perinteiseen kirjavinkkaukseen[40][41]
  • luku/vartti tai -hetki päivässä, jonka tavoitteena on innostaa lukemaan myös vapaa-ajalla, ja jonka toteuttamisesta huolehtivat myös koululaisen huoltajat[42][42]
  • kirjailijavierailut, kummikirjailijatoiminta[43]
  • luku- ja kirjallisuuspiirit, kirjakerhot[44]
  • luku- ja kirjallisuusdiplomit[45]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alameri-Sajama, Raisa (toim.): Nuortenkirjastotyön käsikirja. Helsinki: BTJ, 2007. ISBN 978-951-692-687-5.
  • Antell, Ann-Christin: Miten löydän kirjastosta juuri minua kiinnostavan teoksen? Sisältöjen uusia esittelytapoja. Kirjastolehti, 2010, nro 1, s.16-17.
  • Bodart, Joni: Booktalk! Booktalking and school visiting for young adult audiences. New York: The H.W. Wilson Company, 1980. ISBN 0-8242-0650-9.
  • Grönholm, Maj-Britt: Aikaa lapselle — lukuhetki päivässä. Teoksessa Heikkilä, A & Äyräs, A: Tutkiva oppiminen: kirjaston ja koulun yhteistyö, Helsinki: Suomen kuntaliitto, 1995, s. 44-47.
  • Heikkilä, Anneli & Äyräs, Anneli (toim.): Tutkiva oppiminen: kirjaston ja koulun yhteistyö. Helsinki: Suomen Kuntaliitto, 1995. ISBN 951-598-254-5.
  • Heikkilä, Mervi: Rohkelikot lavalla [1][vanhentunut linkki] Kirjastolehti 1.2.2008. Viitattu 8.2.2011. (suomeksi)
  • Heinonen, Anne: Kirjaston välineet tarjota mediakasvatusta kouluille: vinkkaus ja tiedonhaku. Teoksessa Verho, Seppo: Mediakasvatus kirjastossa, Helsinki: BTJ Finland Oy, 2009, s. 137-151.
  • Ihalainen, Anna-Maria & Vainio-Mattila, Satu: Lukupiiri — Kiva kun saa lukea yhdessä kavereiden kanssa. Teoksessa Linna, Helena: Luokat lukemaan, Tammi, 2004, s. 65-74.
  • Jäppinen, Eeva: Kirjasto oppimisen ja kasvun tukena. Teoksessa Niinikangas, Liisa (toim.): Koulu kirjastossa — kirjasto oppimisympäristönä, Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2000, s. 82-103.
  • Jäppinen, Eeva & Nieminen, Jani: Kesämopo keulii. Mitä on MU-KI-vinkkaus? Teoksessa Alameri-Sajama, Raisa: Nuortenkirjastotyön käsikirja, Helsinki: BTJ Finland Oy, 2007, s.159-166.
  • Kalmanlehto, Marketta: Romskurotta ja Kirjakatti tuovat kirjat luokkaan — Nokian kirjallisuusdiplomi. Teoksessa Linna, Helena: Luokat lukemaan, Tammi, 2004, s.125-133.
  • Karjalainen, Matti: Hervanta Rock City eli MuPe-vinkkausta Tampereella http://www.vinkkarit.vuodatus.net/blog/2804818/hervanta-rock-city-eli-mupe-vinkkausta-tampereella/ 3.2.2011. Viitattu 8.2.2011. (suomeksi)
  • Ketola, Leena: Kirjavinkkauksen käytännöt yleisessä kirjastossa: kirjavinkkarin näkökulma. Pro gradu-tutkielma. http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu02517.pdf[vanhentunut linkki] Tampereen yliopisto, 2008. PDF Viitattu 8.2.2011. (suomeksi)
  • Korhonen, Maija & Loivamaa, Ismo (toim.): Vinkkejä kirjavinkkarille 2: Lasten- ja nuortenkirjavalikoima 1998-2003. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2005. ISBN 951-692-586-3.
  • Linna, Helena (toim.): Luokat lukemaan. Tammi, 2004. ISBN 951-26-5061-4.
  • Luukkanen, Muumi: Koulun ja kirjaston yhteistyö. Teoksessa Verho, S: Mediakasvatus kirjastossa, Helsinki: BTJ Finland Oy, 2009, s. 192-202.
  • Mikkanen, Raili: Kummikirjailijan onnea. Teoksessa Linna, Helena: Luokat lukemaan, Tammi, 2004, s. 37-42.
  • Mäkelä, Marja-Leena: Kirjavinkkarikirja. 3. uud. p. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2003. ISBN 951-692-545-6.
  • Mäkelä, Marja-Leena & Kakkuri, Esa: Sanajalkaseikkailu. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy, 1999. ISBN 951-692-460-3.
  • Mäkelä, Marja-Leena: Vinkataan kirja kaverille. Helsinki: Cultura Oy, 2010. ISBN 978-952-9501-63-2.
  • Niinikangas, Liisa (toim.): Koulu kirjastossa - kirjasto oppimisympäristönä. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2000. ISBN 951-692-485-9.
  • Saari, Päivi: Kirjahetkistä iloitsivat sekä asiakkaat että ammattilaiset. Kirjastolehti, 2010, nro 1, s. 18-19.
  • Saine, Reetta: Reppu selkään ja vinkkaamaan! Teoksessa Kirjasto 2009. Ajankohtaisia teoksia, kirjailijoita ja tiedonhakuja. Helsinki: BTJ Finland Oy, 2008, s. 38-49.
  • Seppänen, Tiina: Lukuvartti päivässä. Teoksessa Linna, Helena: Luokat lukemaan, Tammi, 2004, s. 19-28.
  • Sinko, Pirjo: Mitä koulu odottaa kirjastolta? Teoksessa Niinikangas, Liisa (toim.): Koulu kirjastossa — kirjasto oppimisympäristönä, Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2000, s. 15-29.
  • Verho, Seppo (toim.): Mediakasvatus kirjastossa. Helsinki: BTJ Finland Oy, 2009. ISBN 978-951-692-750-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Bodart, J. 1980, sivu 3
  2. ↑ Mäkelä, M-L. 2003, sivu 14
  3. ↑ Jäppinen, E. 2000 teoksessa Koulu kirjastossa — kirjasto oppimisympäristönä, sivu 94
  4. ↑ a b Bodart, J. 1980
  5. ↑ Bodart, J. 1980, sivut 1-2
  6. ↑ Mäkelä, M-L. 2003, sivut 13-14
  7. ↑ Mäkelä, M-L. 2003, sivu 44
  8. ↑ Sinko, P. 2000 teoksessa Koulu kirjastossa — kirjasto oppimisympäristönä, sivu 22
  9. ↑ a b Saari, P. Kirjastolehti 1/2010, sivut 18-19
  10. ↑ Mäkelä, M-L. 2003, sivu 56
  11. ↑ Mäkelä, M-L. 2003, sivut 58-60
  12. ↑ a b Saine, R. 2008, teoksessa Kirjasto 2009, sivu 47
  13. ↑ Mäkelä, M-L. 2003, sivut 29-30
  14. ↑ Saine, R. 2008, teoksessa Kirjasto 2009, sivu 41
  15. ↑ Mäkelä, M-L. 2003, sivut 16-17
  16. ↑ a b Mäkelä, M-L. 2010, sivu 31
  17. ↑ a b c d e Ketola, L. Pro gradu -tutkielma 2008
  18. ↑ Mäkelä, M-L. 2003, sivu 19
  19. ↑ Mäkelä, M-L. 2003, sivu 26
  20. ↑ Mäkelä, M-L, 2003
  21. ↑ http://www.vinkkarit.vuodatus.net/page/yhdistyksentarkoitus Viitattu 8.2.2011
  22. ↑ http://kirjastoseura.kaapeli.fi/etusivu/seura/muuta?modeyksi=yksi&teksti_id=6825 (Arkistoitu – Internet Archive) 16.8.2006. Viitattu 8.2.2011
  23. ↑ Saine, R. 2008, teoksessa Kirjasto 2009, sivu 42
  24. ↑ Bodart, J. 1980, sivu 37
  25. ↑ Bodart, J. 1980, sivu 5
  26. ↑ Mäkelä, M-L. 2003, sivut 41-42
  27. ↑ a b c Bodart, J. 1980, sivut 7-14
  28. ↑ Mäkelä, M-L. 2003, sivu 28
  29. ↑ Saine, R. 2008, teoksessa Kirjasto 2009, sivu 38
  30. ↑ Mäkelä, M-L. 2003, sivut 50-51
  31. ↑ Sivupiiri Kirjasampo.fi. Viitattu 6.1.2024.
  32. ↑ Lukufiilis Lukufiilis.fi. Viitattu 6.1.2024.
  33. ↑ a b Jäppinen, E. 2000, teoksessa Koulu kirjastossa — kirjasto oppimisympäristönä, sivut 95-96
  34. ↑ Mäkelä, M-L. 2003, sivu 70
  35. ↑ Heinonen, A. 2009, teoksessa Mediakasvatus kirjastossa, sivu 138
  36. ↑ Jäppinen, E. & Nieminen, J. 2007, teoksessa Nuortenkirjastotyön käsikirja, sivu 159
  37. ↑ Karjalainen, M: Hervanta Rock City eli MuPe-vinkkausta Tampereella http://www.vinkkarit.vuodatus.net/blog/2804818/hervanta-rock-city-eli-mupe-vinkkausta-tampereella/ 3.2.2011. Viitattu 8.2.2011
  38. ↑ Mäkelä, M-L. 2010
  39. ↑ Heikkilä, M: Rohkelikot lavalla http://kirjastoseura.kaapeli.fi/etusivu/lehti/sisallys?modeyksi=yksi&teksti_id=10375[vanhentunut linkki], Kirjastolehti 1/2008, 1.2.2008. Viitattu 8.2.2011
  40. ↑ Mäkelä, M-L. 1999
  41. ↑ Luukkanen, M. 2009, teoksessa Mediakasvatus kirjastossa, sivut 196-197
  42. ↑ a b Seppänen, T. 2004, teoksessa Luokat lukemaan, sivut 19-27
  43. ↑ Mikkanen, R. 2004, teoksessa Luokat lukemaan, sivut 37-42
  44. ↑ Ihalainen, A-M. & Vainio-Mattila, S. 2004, teoksessa Luokat lukemaan, sivut 65-74
  45. ↑ Kalmanlehto, M. 2004, teoksessa Luokat lukemaan, sivut 125-133

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kirjavinkkaus&oldid=22259323”