Kirjavinkkaus
Kirjavinkkaus kirjasta kertomista niin, että kuulija haluaa lukea kirjan itse.[1]
Vinkkauksessa kirjan tapahtumista tiiviisti niin, että kuulija haluaa tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kerronta katkeaa jännittävään tai muulla tavalla vaikuttavaan kohtaan.[2][3] Kirjan loppuratkaisua ei paljasteta ja vinkkari puhuu vain kirjoista, jotka on itse lukenut.[4] Yleisimmin vinkataan kaunokirjallisuutta, mutta kohteena voi olla myös tietokirjat, ammattikirjallisuus tai tietty genre, kuten kauhukirjallisuus.
Kirjavinkkaus tuli Suomeen 1990-luvulla suomenruotsalaisten kirjastojen kautta. Aluksi siitä puhuttiin ruotsinkielisellä nimityksellä bokprat, kunnes termi kirjavinkkaus vakiintui.[5] Vinkkaaminen oli tullut Ruotsiin 1970-luvulla Yhdysvalloista. Vinkkaus on päätynyt myös someen kuten tiktokiin.[6]
Kirjavinkkausta työkseen tekeviä kutsutaan kirjavinkkareiksi. Kirjaston ohella mukana on sanataideohjaajia ja muita kerronnan ammattilaisia.[7][8] Vinkkaajat voivat olla myös vertais- tai kaverivinkkaajia.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bodart, Joni: Booktalk! Booktalking and school visiting for young adult audiences. New York: The H.W. Wilson Company, 1980. ISBN 0-8242-0650-9.
- Mäkelä, Marja-Leena: Kirjavinkkarikirja. 3. uud. p. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2003. ISBN 951-692-545-6.
- Mäkelä, Marja-Leena: Vinkataan kirja kaverille. Helsinki: Cultura Oy, 2010. ISBN 978-952-9501-63-2.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Marja-Liisa Kämppi: Kirjavinkkaustoiminta palkittiin Vuoden kynällä. YLE 23.11.2018. Viitattu 23.7.2024.
- ↑ Saine, Reetta: Reppu selkään ja vinkkaamaan, teoksessa Kirjasto 2009. Ajankohtaisia teoksia, kirjailijoita ja tiedonhakuja. Helsinki: BTJ Finland Oy, 2008, sivu 38
- ↑ Mäkelä, M-L. 2003, sivut 58-60
- ↑ Bodart, J. 1980, sivu 5
- ↑ Mäkelä, M-L. 2003, sivu 14
- ↑ Janne Sundqvist: Tiktok nostaa kirjojen myyntiä ja tekee kirjailijoista tähtiä. YLE 17.7.2023. Viitattu 23.7.2024.
- ↑ Mäkelä, M-L. 2003, sivut 16-17
- ↑ Mäkelä, M-L. 2010, sivu 31