Kiire

Kiire on jännitteinen tila, jolla on suhde aikaan. Kiirettä voidaan tarkastella sekä yksilön että yhteisön näkökulmasta.

Kiire on henkilökohtaisesti koettu rasittava tunne siitä, että on toimittava liian nopeasti. Jatkuvalla kiireellä on ruumiillisia ja henkisiä haittavaikutuksia. Mikäli kiire saa aikaan unenpuutetta tai ravinnonpuutetta, kiire voi aiheuttaa välittömiä ruumiillisia vahinkoja esimerkiksi aivoihin. Merkittävä osa jatkuvan kiireen vahingollisuudesta ihmisille johtuu siitä, että ihmisen elimistö suhtautuu kiireeseen kuten henkeä uhkaaviin stressitilanteisiin. Kiireinen ihminen on jatkuvassa ylivirittyneisyyden tilassa, vaikka tämä stressitila on tarkoitettu vain hetkellisiin suorituksiin.

Kiire on suhteessa toimijan kykyihin. Esim. ei ole kyse kiireestä, mikäli taitava käsityöläinen osaa tehdä nopeasti esineen. Sen sijaan kiirettä on, kun taidoistaan huolimatta käsityöläinen joutuu työskentelemään ajan suhteen äärirajoilla.

Jatkuvaa kiirettä voidaan pitää nykyisen länsimaisen yhteiskunnan tuotoksena. On esitetty, että kiireen tunne syntyy, koska tiedonvälitys on nopeutunut, ajanmittaus ja aikataulut tarkentuneet sekä kilpailu on kasvanut. Aikataulujen tarkentuminen on lisännyt kiirettä siten, että tavoitteille asetetaan entistä tarkemmat aikarajat. Myöhästyminen koetaan näihin rajoihin suhteessa entistä helpommin.

Suurimpana syynä kiireelle on pidetty liian vähäistä työtekijämäärää suhteessa tarpeeseen. Ne, joilla on työtä, tekevät yksin useamman ihmisen työt. Edelleen kiirettä on perusteltu syynä sille, että työtä ei ole voitu organisoida tehokkaasti.

Kirjallisuutta

• Sebastian Siukonen: KUN KIIREESTÄ TULI KUPLA - Tarinoita työelämän paradokseista (Books on Demand GmbH, 2009)
• Anja Kulovesi: Kesytä kiire! (Avain, 2007)
• Pertti Puronen: Irti kiireestä (WSOY, 2005)
• Helena Ahonen: Kuka komentaa kelloasi (Kirjapaja 2004)
• Thomas Hylland Eriksen: Hetken tyrannia (Johnny Kniga, 2003)
• Owe Wikström: Läsnäolon taito - johdatus kiireettömään elämään (Kirjapaja, 2002)