Kierrätyskuitu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kierrätyskuidut eli uusiokuidut paperiprosessissa tarkoittavat puukuituja riippumatta siitä, ovatko ne alun perin hioke-, hierre- vai sellukuituja. Yksittäinen kuitu voidaan paperiteollisuudessa käyttää 3–5 kertaa uudelleen, mutta sen lujuus ja sitoutumiskyky heikkenee joka kierrätyskerralla. Kierrätysmassa on noin 1/3 osa sellumassan materiaalihinnasta, ja massaprosessi valmiiksi massaksi, joka voidaan syöttää paperikoneelle on noin 1/5 sellumassan tuoton hinnasta.

Tekstiilikuitujen kierrätyksellä pyritään hyödyntämään muuten jätteeksi päätyvät tekstiilit. Esimerkiksi puuvillavaatteista saadaan kierrätyskuitua, jolla voidaan pienentää hiilijalanjälkeä ja vesijalanjälkeä. Uudelleenkäyttöön kelpaamattomat puuvillavaatteet lajitellaan, revitään koneellisesti ja liuotetaan kemiallisesti. Puuvillakuitu tavallaan pilkotaan ja rakennetaan uudelleen. Menetelmä on samantapainen kuin viskoosin valmistus. Puuvillasta saadaan näin pitkää ja hyvälaatuista kuituainesta. Puuvillan kemiallisessa liuotuksessa ei käytetä rikkihiiltä kuten viskoosin valmistuksessa, joten menetelmä on ympäristöystävällisempi. Prosessissa on mahdollista säädellä kuitujen pituutta, mikä parantaa kuitumateriaalin laatua. Kierrätyskuidusta kehrätystä langasta valmistetusta neuloksesta tulee sileää ja kiiltävää. Teoriassa puuvillainen vaate voisi siis kiertää loputtomasti raaka-aineesta vaatteeksi ja siitä uudelleen raaka-aineeksi.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ruuskanen, Iina: Unelmana ikuisesti kiertävä tekstiili 2017. Helsinki: Tekstiiliopettajaliitto TOL ry. Viitattu 30.1.2017.