Keskustelu:Hervanta

Miksi Kauppakeskus DUO:n artikkeli on kopioitu kokonaisuudessaan Hervanta-artikkeliin? Eikö suppeampi esittely riittäisi Hervanta-sivulla? Cryonic07 27. huhtikuuta 2007 kello 19.59 (UTC)

Miksi artikkelissa esitetään epäilys siitä, voiko Hervantaa enää kutsua lähiöksi? Mikä on muuttanut sen vähemmän lähiömäiseksi? Kommentin jätti Jaakko Leinonen (keskustelu – muokkaukset).

- Atomikatu 3 olisi hyvä mainita kanssa. - Voisi myös kertoa uimarannoista ja muista. Esim. Idiotismin monumentistä kirjaston nurmikolla. - Voisi myös kertoa perus palveluista ja siittä miksi hervantalaiset on hervantalaisia ja tamperelaiset tamperelaisia (kaupunki kaupungin sisällä.) Kommentin jätti 91.155.177.30 (keskustelu – muokkaukset)

Artikkeli on toki vaikka sinunkin vapaasti laajennettavissa. --Tosalmi 21. elokuuta 2009 kello 12.57 (EEST)

Idiotismin monumentti? En ihan usko että sellainen oikeasti on olemassa.Ettet vain edustaisi puolueellista tai ei-neutraalia näkemystä?Ja enkä usko että voi erityisiä syitä tietosanakirjassa mainita että "miksi" joku ihmisryhmä on mitä on että miksi hervantalaiset on hervantalaisia jne...--Lintu ja Lapsi (keskustele) 21. elokuuta 2009 kello 13.02 (EEST)

Hervannan historiakatsaus

Tässä on hiukan rakennetun Hervannan syntyhistoriaa:

  Kun oli todettu, että Messukylän etelänpuoleisella metsäalueella Hervannassa olisi hyvää tilaa suhteellisen lähellä emokaupunkia, Tampere järjesti 1967 yleisen pohjoismaisen aatekilpailun asiasta. Tavoitteena oli löytää paras perusidea palvelutasoltaan monipuolisen noin 50 000 asukkaan satelliittikaupungin asemakaavaa varten. Käytettävissä oli noin 14,5 km²:n suuruinen rakentamaton alue eli huomattavasti enemmän kuin Tampereen alkuperäinen kaupunkialue ja Kyttälä yhteensä. Kantakaupungin keskustasta oli uuden alueen keskustaan alle kymmenen kilometriä eli nopean liikenneyhteyden avulla vain muutaman minuutin matka.

   Kilpailuohjeissa korostettiin erityisesti korkeakoulujen sijoittamista suunnitelmaan. Kaupunki oli jo tehnyt valtion kanssa sopimuksen siitä, että kaupunki luovuttaisi teknillistä korkeakoulua varten sata hehtaaria ja varaisi toiset sata hehtaaria korkeakoulujen laajenemista varten. Yliopistosta ei vastaavaa sopimusta ollut, mutta kun muualla maailmassa oli jo olemassa useitakin ns. kampusyliopistoja ja kun Tampereen yliopiston rehtori Paavo Koli suunnitteli myös erityistä kansainvälistä yliopistoa, voitiin arvioida, että yliopiston sijoittaminen Hervantaan vaatisi asuntoalueet mukaan lukien noin 300 hehtaaria. Pelkästään korkeakoulujen tarve oli täten jo kolmasosa koko maa-alueesta.

   Suunnittelukilpailu päättyi 5.2.1968 ja siihen jätettiin 24 ehdotusta. Palkintolautakunta totesi töiden osoittavan, että Hervantaan oli mahdollista rakentaa kokonaan uusi kaupunki, jossa korkeakoulut sijoittuisivat elävään kaupunkimiljööseen. Ensimmäinen palkinto annettiin professori Aarno Ruusuvuoren ehdotukselle, jossa selkeä ruutukaava rakentui keskusliikenneväylän kahden puolen. Ehdotus arvioitiin niin paljon muita ehdotuksia paremmaksi, että toista palkintoa ei jaettu lainkaan, vaan lähinnä parhaille annettiin kolmas palkinto. Kilpailu oli vain aatekilpailu, mutta palkintolautakunta ehdotti, että alueen rakentaminen suunniteltaisiin Ruusuvuoren ehdottamalla tavalla. Ehdotuksen arkkitehtoninen ote näet oli palkintolautakunnan arvion mukaan varma ja mittakaavaltaan oikea, kaupunki oli selkeästi jäsennelty ja korkeakoulualueet liittyivät joustavasti kaupunkirakenteeseen.

   Toisin kuitenkin kävi. Elettiin parhaillaan ylioppilaspiirien poliittisen radikalisoitumisen aikaa, ja uusien vasemmistoväritteisten aatteiden valtaamat yliopiston opiskelijat alkoivat vastustaa kampusajattelua sillä perusteella, että yliopiston oli oltava yhteiskunnan keskellä. Asiassa saatiin useita opiskelijain kantaa tukevia lausuntoja ja siitä keskusteltiin myös eduskunnassa. Lopulta yliopisto päättikin pysyä entisellä paikallaan eikä kansainvälisestä yliopistosta rehtorin vaihdoksen jälkeen puhuttu enää mitään. Professori Ruusuvuori olisi ollut valmis uudistamaan ehdotuksensa niin, että yliopisto ei enää olisi ollut siinä mukana, mutta sitten myös rakennushallituksen kanssa syntyi kitkaa teknillisen korkeakoulun jatkosuunnittelusta ja rakennusliikkeet puolestaan vaativat tonttien tehokkaampaa käyttöä. Ruusuvuori itse olisi mieluummin jo vähentänyt rakennusoikeutta, ja kun asiasta ei päästy sovintoon, hän vetäytyi syrjään ja hankkeen toteuttaminen jäi Tampereen kaupungin vastuulle.

Näin Viljo Rasilan teoksessa Tampereen historia IV vuodesta 1944 vuoteen 1990. --Uikku 21. lokakuuta 2009 kello 23.44 (EEST)