Keluuvene
Keluuvene (myös nimellä keluvene) on tukinuiton apuvene.[1]
Keluuvene on rakennettu tavallisesta soutuveneestä; keskimmäisten hankaimien paikalle on asennettu vääntötapeilla pyöritettävä käsivinssi ja keskelle perää kahdella rullalla varustettu haarukka, jonka läpi vinssivaijeri kulki. Vinssin saattoi lukita.
Venettä käytti 1 - 2 uittomiestä: vinssin vaijeri kytkettiin tukkinippuun tai tukkilautan rinkipuomiin ja vene soudettiin vaijerin mitan verran eteenpäin. Sitten se kiinnitettiin maihin tai paaluun ja hinattavaa puutavaraa alettiin vinssata eteenpäin. Kysymyksessä oli siis eräänlainen käsikäyttöinen varppaaja; sillä voitiin siirtää vain muutamia nippuja tai pienehköjä tukkilauttoja kerrallaan.
Keluuvene toimi tukinuittajien apuvälineenä muun muassa tukinsiirtoradoilla eli ns. rautakanavilla kuten Kuluntalahden siirtoradalla niitä käytettiin toiminnan loppuun asti.
Nykyisin kevyet moottorihinaajat ovat syrjäyttäneet keluuveneen kokonaan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tukinuittoa Pyhäjärven - Kuhnamon reitillä 1898 - 1963. Pässinrata-lehti 1999.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 1917 LIIKENNEMAISEMA SUOMESSA 100 VUOTTA. 2017. Liikennevirasto. Arkistoitu 9.12.2018. Viitattu 9.12.2018.