Kelttiläinen kristillisyys
Kelttiläinen kristillisyys viittaa kristinuskon muotoon, joka kehittyi kelttiläisellä alueella Euroopassa, erityisesti Irlannissa ja Skotlannissa, noin 400–800-luvuilla. Kelttiläinen kristillisyys yhdisti kristillisiä opetuksia ja perinteitä paikallisiin kelttiläisiin uskomuksiin ja käytäntöihin.
Kelttiläinen kristillisyys ei kuitenkaan muodostanut omaa kristillistä kirkkokuntaa, vaan se oli osa paikallista katolisen kirkon sisällä ollutta perinnettä ennen paavin vallan vakiintumista myöhemmin keskiajalla.[1]
Keltit olivat jo ennen kristinuskon saapumista Eurooppaan uskoneet, että kaikki luonnossa oli elävää ja että jokaisella esineellä, eläimellä ja paikalla oli henki. Ihmisen luontoyhteyden onkin nähty olevan tärkeä osa kelttiläistä kristillisyyttä[2][3].