Keltapääkaijanen
| Keltapääkaijanen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Pikkukaijaset Micropsitta |
| Laji: | pusio |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Micropsitta pusio |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Keltapääkaijanen (Micropsitta pusio) on hyvin pieni melanesialainen kaijalaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltapääkaijanen on noin 8,4 cm pitkä ja 10–15 g painava lintu, jonka höyhenpuku on pääosin vihreä, vatsapuolelta vaaleanvihreä. Sen otsa, naama ja posket ovat ruskehtavan keltaiset ja päälaella on sininen juova. Pyrstön alapuoli on keltainen, pyrstön keskimmäiset sulat ovat siniset ja reunimmaiset mustat ja niissä on keltaiset kärkitäplät. Nokka on harmaa, iiris ruskea ja koivet harmahtavat. Koiraan värit ovat hieman kirkkaammat kuin naaraan. Nuoren linnun päälaki on vihreä ja naaman väritys on himmeämpi kuin aikuisen linnun.
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltapääkaijaset elävät Papua-Uuden-Guinean pohjois- ja itäosissa sekä Bismarckinsaarilla. Lajista tunnetaan neljä alalajia: pusio, harterti, stresemanni ja beccarii. Lajin elinympäristön laajuus on 50 000–100 000 neliökilometriä ja sen populaatio on kooltaan vähintään 100 000 yksilöä.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltapääkaijaset asuvat alavien maiden metsissä, joskus 800 metrin korkeudelle asti. Ne liikkuvat tavallisesti muutaman yksilön parvissa ja ovat äänekkäitä, mutta pienen kokonsa takia vaikeasti nähtäviä.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lisääntymistä on havaittu lähes ympäri vuoden. Pesintä tunnetaan huonosti. Pesä on usein puussa olevassa termiittipesässä. Naaras munii tavallisesti kolme munaa.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltapääkaijanen syö ainakin siemeniä ja jäkälää, mahdollisesti myös hedelmiä sekä hyönteisiä ja niiden toukkia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T.: Parrots of the World. New Jersey: T.F.H. Publications, Inc., 1977. ISBN 0-87666-959-3.
- World Parrot Trust
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Micropsitta pusio IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.4.2014. (englanniksi)