Keltaoliivisieppo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keltaoliivisieppo
Eastern Yellow Robin 2.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Pensassiepot Petroicidae
Suku: Oliivisiepot Eopsaltria
Laji: australis
Kaksiosainen nimi
Eopsaltria australis
(White, 1790)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Keltaoliivisieppo Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Keltaoliivisieppo Commonsissa

Keltaoliivisieppo (Eopsaltria australis) on Australian itäosissa elävä pensassieppoihin kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kooltaan keltaoliivisieppo on 15–17 cm. Lajin pyrstö, selkä ja päälaki ovat väriltään harmaat. Harmaissa siivissä näkyy linnun lentäessä valkoinen juova. Keltaoliivisiepon kurkku on väriltään valkoinen ja vatsa kirkkaankeltainen. Eteläisten keltaoliivisieppojen yläperä on väritykseltään oliivinvihreä, kun taas pohjoisempana elävillä yksilöillä se on väriltään keltaisempi. Sukupuolet muistuttavat väritykseltään toisiaan, mutta koiras on hieman naarasta kookkaampi. Nuoret yksilöt ovat väriltään ruskeita valkoisin viiruin. Harmaarintasieppo (Eopsaltria griseogularis) muistuttaa keltaoliivisieppoa, mutta eroaa siitä harmaan rinnan perusteella.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltaoliivisieppoa tavataan Australian itäosista Queenslandin, Uuden Etelä-Walesin ja Victorian osavaltioiden alueilta. Laji on yleisin rannikkoseudulla, mutta sitä tavataan myös sisämaasta. Keltaoliivisieppoa tavataan monenlaisista ympäristöistä, niin kuivista metsistä kuin sademetsistäkin. Laji on yleinen myös puutarhoissa ja puistoissa.[2] Huolimatta sopeutumisesta monenlaisiin metsäympäristöihin laji kärsii, jos metsäalueet ovat pirstaleisia. Pienissä metsälaikuissa on tarjolla vähemmän linnun ravintonaan käyttämiä hyönteisiä, minkä vuoksi pesivät linnut joutuvat tekemään pidempiä ravinnonhakumatkoja ruokkiakseen poikasensa. Vuonna 2000 julkaistun tutkimuksen mukaan pienillä metsäalueilla pesivien keltaoliivisieppojen pesimäkausi on lyhyempi, pesueet pienempiä ja munat kooltaan pienempiä ja kevyempiä verrattuna laajoissa metsissä pesiviin lintuihin.[3]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltaoliivisiepon ravintoa ovat hyönteiset, hämähäkkieläimet ja muut niveljalkaiset. Ravintonsa lintu etsii pääosin maasta. Keltaoliivisieppo ruokailee yleensä yksin, mutta voi etsiä ravintoa myös pareittain tai pienissä ryhmissä.[2]

Pesiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltaoliivisiepon pesimäkausi kestää heinäkuulta tammikuulle. Pesimäkauden aikana samalla parilla voi olla kolme poikuetta. Naaras rakentaa kuppimaisen pesän puunkuoren paloista ja ruohoista sekä muista kasvinosista ja sitoo ne yhteen hämähäkinseitin avulla. Naaras munii kahdesta kolmeen munaa ja hautoo niitä yksin. Koiras osallistuu kuoriutuneiden poikasten hoitoon. Toisinaan apuna on myös muita keltaoliivisieppoja.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Eopsaltria australis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 2.2.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Eastern Yellow Robin Birds in Backyards. Australian Museum. Viitattu 16.11.2009. (englanniksi)
  3. David Lindenmayer,Joern Fischer: Habitat fragmentation and landscape change, s. 45. Island Press, 2006. ISBN 9781597260213. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 16.11.2009). (englanniksi)
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.