Keisari Maksimilianin teloitus
Keisari Maksimilianin teloitus (ransk. L’Exécution de Maximilien) on ranskalaisen taidemaalarin Édouard Manet’n historiamaalaus, joka esittää syrjäytetyn Meksikon keisari Maksimilian I:n teloitusta vuonna 1867.[1]
Manet teki aiheesta vuosina 1867–1869 kolme suurta öljymaalausta, yhden öljyluonnoksen sekä yhden litografian.[2][3] Tunnetuin on vuosina 1868–1869 valmistunut viimeinen ja suurin versio, johon Manet on kuvannut myös teloitusta seuraavan yleisön.[4] Tämän maalauksen leveys on 305 ja korkeus 252 senttimetriä. Se kuuluu nykyään Mannheimin taidehallin kokoelmiin.[1] Lontoon National Galleryssa on toinen, pienempi versio, joka on Manet’n kuoleman jälkeen leikattu osiin.[5] Maalauksen kolmas versio on Bostonin Museum of Fine Artsissa, pienempi luonnos Kööpenhaminan Glyptotekissa ja litografiakuva New Yorkin Metropolitan Museum of Artissa.[3]
Manet’n selkeänä esikuvana oli Francisco de Goyan maalaus Toukokuun kolmas 1808 vuodelta 1814. Kuten Goya, myös Manet on kuvannut teloitusryhmän jäsenet takaapäin niin, ettei heidän kasvojaan voi nähdä, mikä korostaa teloitukseen liittyvää persoonatonta julmuutta. Manet ei kuitenkaan pyri Goyan tavoin vetoamaan dramatiikalla katsojan tunteisiin, vaan esittää teloituskohtauksen viileän realistisesti kuvattuna ja etäisyyttä ottaen.[1]
Teoksen historiallinen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vallasta syöstyn keisari Maksimilianin teloitus meksikolaisten tasavaltalaisten käsissä kesäkuussa 1867 järkytti ranskalaisia, koska Ranskan keisari Napoleon III oli neljä vuotta aiemmin määrännyt sotaretken Meksikoon Maksimilianin nostamiseksi valtaistuimelle, mutta joutunut myöhemmin vetämään joukkonsa pois.[1] Nukkehallitsija Maksimilian ei pystynyt säilyttämään valtaansa ilman ranskalaisten tukea, joten tasavaltalaishallitus kukisti hänet nopeasti ja hänet teloitettiin 19. kesäkuuta 1867.[5] Tieto Maksimilianin kuolemasta saapui Eurooppaan 1. heinäkuuta.[2] Kun Ranskan sotaretken ponnistelut näin valuivat tyhjiin, Ranskan koettiin tulleen nöyryytetyksi.[1] Keisari Napoleon III:n hallintoa ja ulkopolitiikkaa aatteellisista syistä vastustanut Manet päätti saman tien tarttua aiheeseen.[2]
Keisari Maksimilianin teloitus sisältää useita yksityiskohtia, jotka viittaavat teloitusta koskeneisiin tarinoihin. Yhdessä Maksimilianin kanssa ammuttiin hänelle uskollisina pysyneet meksikolaiset kenraalit Tomás Mejía ja Miguel Miramón. Euroopassa tuolloin kiertäneiden selostusten mukaan miehet olisivat pidelleet toisiaan kädestä teloitusryhmän edessä, ja Manet liitti tämän yksityiskohdan maalaukseensa. Myöhemmin tieto on osoittautunut perättömäksi. Oikealla seisovan kenraali Miramónin tarkasti kuvatut kasvot Manet maalasi todennäköisesti käyttäen lehtikuvaa mallinaan. Teloitusryhmän sotilaille on kuvattu samanlaiset säärystimet kuin Ranskan keisarillisen armeijan joukoilla tuohon aikaan oli. Tämä on tulkittu siten, että Manet vihjasi keisari Napoleon III:n olevan vastuussa Maksimilianin kuolemasta.[1] Keisari Maksimilianin teloitusta ei poliittisista syistä voitu asettaa näytteille Ranskassa sen valmistumisen jälkeen. Ainoastaan maalauksen tunnetuin versio oli näytteillä yhden kerran Manet’n elinaikana, vuonna 1879 Yhdysvalloissa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Pinx. Maalaustaiteen mestareita: osa 3, Todellisuus ylittää ihanteet, s. 242. WSOY 2004.
- ↑ a b c d Manet and the Execution of Maximilian (englanniksi) MoMA. Viitattu 8.7.2014.
- ↑ a b Manet and the Execution of Maximilian (englanniksi) MoMA. Viitattu 8.7.2014.
- ↑ Manet and the Execution of Maximilian (englanniksi) MoMA. Viitattu 8.7.2014.
- ↑ a b The Execution of Maximilian (englanniksi) National Gallery. Viitattu 8.7.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keisari Maksimilianin teloitus Wikimedia Commonsissa
- Aikajana teoksen synnystä (englanniksi) MoMA