Kehäkukkia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kehäkukkia
The Effect of Gamma Rays on Man-in-the-Moon Marigolds
Ohjaaja Paul Newman
Käsikirjoittaja Alvin Sargent
Perustuu Paul Zindelin näytelmään
Tuottaja Paul Newman
Säveltäjä Maurice Jarre
Kuvaaja Adam Holender
Pääosat Joanne Woodward
Nell Potts
Roberta Wallach
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Newman-Foreman Company
Levittäjä 20th Century Fox
Ensi-ilta 1972, Suomessa 1974
Kesto 101 min
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Kehäkukkia (The Effect of Gamma Rays on Man-in-the-Moon Marigolds) on Paul Newmanin tuottama ja ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 1972. Arkisen realistinen tarina perustuu Paul Zindelin Pulitzer-palkittuun näytelmään, jonka pohjalta käsikirjoituksen laati Alvin Sargent. Elokuvan pääosia näyttelevät Paul Newmanin vaimo Joanne Woodward ja tytär Nell Newman, joka käytti lapsirooleissaan nimeä Nell Potts. Kolmatta pääosaa esittää Roberta Wallach, joka on puolestaan näyttelijä Eli Wallachin tytär.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkoholisoitunut, suorapuheinen ja katkeroitunut Beatrice (Woodward) on jäänyt leskeksi, työskentelee puhelinmyyjänä ja asuu nuhruisessa talossaan kahden hyvin erilaisen tyttärensä kanssa. Vanhempi tytär Ruth (Wallach) kärsii epilepsiasta ja on ulospäin suuntautunut kuten äitinsä, nuorempi ja hiljaisempi Matilda (Potts) kasvattaa kehäkukkia koulun tiedekilpailuun ja huolehtii lemmikkikanistaan. Tarinan edetessä Beatricen mielenterveys järkkyy yhä pahemmin ja Matildasta tulee keskushenkilö, joka on huolestunut maapallon tulevaisuudesta.[1][2]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva kilpaili Kultaisesta palmusta Cannesin elokuvajuhlilla, joilla Joanne Woodward palkittiin parhaasta naispääosasta.[3] Hän oli roolistaan myös Golden Globe -ehdokkaana.[4]

Helsingin Sanomien Paula Talaskiven mielestä tarina kuulostaa kovin arkiselta ja sen äitihahmo on aika kauhistuttava, mutta Newmanin ohjaus ja Woodwardin näyttelijäntyö kannattelevat elokuvaa.[5] Saman lehden Mikael Fränti kirjoitti elokuvan tv-esityksen alla 1986 sen olevan vakuuttava näyttö avioparin Newman–Woodward yhteistyöstä. Hän kehui näyttelijätyötä ja piti ohjaustyötä tarkkana. ”Paul Newman kantaa rehellisesti huolta kuvaamistaan ihmisistä, joten hänen humanismiinsa uskoo vahvasti.”[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Fränti, Mikael: Kehäkukkia liikkuu unen ja toden rajalla. Helsingin Sanomat, 25.4.1986, s. 59. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  2. Kehäkukkia Allmoviessa (englanniksi)
  3. The Effect of Gamma Rays on Man-In-The-Moon Marigolds festival-cannes.com. Viitattu 3.5.2019. (englanniksi)
  4. Effect of Gamma Rays on Man-In-The-Moon Marigolds, The goldenglobes.com. Viitattu 3.5.2019. (englanniksi)
  5. Talaskivi, Paula: Säteilyvaara. Helsingin Sanomat, 2.2.1974, s. 11. Näköislehden aukeama (tilaajille).
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:The Effect of Gamma Rays on Man-in-the-Moon Marigolds (film)