Kari Hyttinen (valokuvataiteilija)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kari Hyttinen (s. 1954 Joensuu) on joensuulainen valokuvataiteilija ja runoilija. Hyttisen tuotanto käsittää valokuvanäyttelyitä ja kuva- ja runoteoksia. Hän on myös toiminut valokuvauksen ja elokuvailmaisun opettajana.[1]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kari Hyttisen vanhemmat olivat myyntijohtaja Erkki Hyttinen ja Milja Hyttinen Hetki neljän sukupolven yhteistä matkaa. [2] Valokuvaus tuli Hyttiselle tutuksi jo lapsuudenkodissa, sillä hänen autoliikkeessä työskentelevä isänsä omisti tšekkoslovakialaisen Flexaret –merkkisen kameran ja oli innokas valokuvauksen harrastaja.[3] Hyttinen alkoi itse ottaa valokuvia kansakoulua käydessään.[4] Viitisen vuotta maalattuaan hän vaihtoi valokuvaukseen.[5] Valokuvateoksien ja –näyttelyiden ohella Hyttinen on tehnyt kuvitustöitä oppikirjoihin ja muihin julkaisuihin sekä kuvannut teattereille. Tunnettuja levynkansitöitä ovat mm. Hassisen koneen lp:t Täältä tullaan Venäjä vuodelta 1980 ja Rumat sävelet vuodelta 1981. [6][4] Oman taiteellisen työn lisäksi hän on opettanut eri oppilaitoksissa mm. kuvataiteen ja muotoilun opiskelijoita. [6] [7]

Taiteilijakuva ja tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runokokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runot ja valokuvat muodostavat Kari Hyttisen kokoelmissa toisiaan tukevan kokonaisuuden.[8] [9]

Runokokoelma Kädellä sulatan jään, joka ilmestyi vuonna 1984, on kuvarunokokoelma lapsuudesta. Se sisältää kultaisen leikkauksen periaatteella tehtyjä keskeissommitelmia, joissa kuvaaja lapsen maailmaan samaistuen myötäilee lasten ilmeitä ja eleitä. [8]  Kuvakulmat ja tarkennukset kohdistuvat pienen lapsen erilaisiin tunnelmiin.[10] Kuvaaja tulkitsee lapsuutta omien kokemustensa kautta[10] sekä valokuvissa että niitä tukevissa arkielämän ajatuksia ja tunteita ilmaisevissa aforisminomaisissa runoissa.[8]

Hyttisen toinen runoteos Kotimaisia ilotaloja : sarja muotokuvia, tahdittomia iskelmiä sisältää 28 ihmisen muotokuvat. [11] Runokokoelma herätti ilmestyessään vuonna 1987 kohua suorapuheisuudellaan [9] Runoissa kurkistetaan kulissien takaiseen ahdistukseen, alistamiseen ja kyvyttömyyteen ymmärtää toisia. [12] Ne kuvaavat iskelmien kääntöpuolta ja kaksinaismoraalia, jonka takaa paljastuu mm. perheväkivaltaa.[13]  [11]  Kirjoittaja halusi tavoittaa ihmisten todelliset ajatukset ja esitti puheenvuoron ahdistuneen ja epävarman ihmis[9]en puolesta kovuutta ja välinpitämättömyyttä vastaan[12] kansanrunouden jatkumoon liittyen.[11] Henkilögalleriaa kuvataan osittain roolirunojen avulla. Kritiikki kohdistuu miehen vääristyneeseen rooliin, mutta lohdutonta yleiskuvaa keventää pieni ilonpilkahdus.[13]   Runojen sanomaa tehostavat valokuvat  olivat esillä myös näyttelynä. [11]  

Vuonna 1988 ilmestyneen runokokoelman Yltäkylläiset päivät eli laiskurin päiväkirja runoissa ja niihin liittyvissä kuvissa Hyttinen tarkastelee arkielämää ja suuria elämänkysymyksiä. [14]

Valokuvateokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1988 ilmestyneeseen kuvateokseen Unelmana elämä Hyttinen kuvasi joensuulaisten koulujen yläkoulu- ja lukioikäisiä nuoria.[15]

Kepeä uni –valokuvateos vuodelta 1990 sisältää niin ikään henkilökuvausta sekä muutamia runoja.[16]

Hyttisen kuudes kirja, joka ilmestyi vuonna 1992, on pienimuotoinen neljästä valokuvasarjasta koostuva Naapurit : perinteinen suomalainen muotokuvakokoelma. Kuvissa näyttelijät ilmaisevat ilmein ja elein erilaisia tunnetiloja. Hyttinen ei pyrkinyt kuvaamaan kauniisti vaan löytämään rujouden ja ahdistuksen alta ihmisen hyvyyden. [17] Kuvasarjojen alkuun on liitetty niiden merkitystä selittäviä kirjallisia sitaatteja. [18]

Näyttelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kari Hyttisen tuotantoa on ollut esillä kymmenissä omissa ja yhteisnäyttelyissä. [6]  Ensimmäisten maalauksista koostuvien näyttelyiden jälkeen hän valitsi ilmaisukeinokseen valokuvauksen.[5]

Hyttisen valokuvatuotannolle on ominaista pyrkimys kokonaisuuksiin kuvasarjoja ja kollaasitekniikkaa käyttäen.[19] Kuvia päällekäin vedostamalla hän on luonut sisäisiä näkyjä [20] ja tulkinnut mielenliikkeitä.[2] Hyttisen lähtökohtana ei  ole dokumentaarisuus, vaan tarinan kertominen ja tunteiden ja ajatuksien tavoittaminen.[21] Niitä hän avaa paljolti henkilökuvauksen keinoin.[22] [11] [23] [2]  Hän on käyttänyt tuotannossaan toistuvasti näyttelijöitä ilmaisemaan erilaisia tunnetiloja. [24] [17]  Kuvantekijänä ja runoilijana Hyttinen aistii herkästi ajan hengen ja ympäristön muutokset. [6]Hän ei ole halunnut tehdä kevyitä töitä vaan on pyrkinyt vakavaan [25] ja katsojaa haastavaan sisältöön. [24] Kriittisyydellä Hyttinen ei kuitenkaan halua haavoittaa ketään. [4]

Kantaa ottava Rosentti-Risto ja sodan muistotaulut vuonna 1972 oli yhteisnäyttely Toivo A. Niirasen kanssa. Se koostui lateksimaalauksista, jotka käsittelivät Rosentti-Riston elämänkaarta. [26]

Myös seuraava näyttely oli poliittisesti osallistuva, ja Hyttinen puolustikin taiteilijan oikeutta ottaa kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin. [27]

Vuonna 1975 Hyttinen asetti esille näyttelyn Kuvia kehitysalueelta, joka oli laaja puolentoista vuoden aikana valmistunut todellisuuspohjainen [28]  teoskokonaisuus.[29] Se käsitti kaksikymmentä kuvasarjaa, jotka esittivät maaseudun ja asutuskeskusten asukkaita työssä ja vapaa-aikana.[30] Näyttelyn sisällöllinen runko oli rakennettu joensuulaisten aluepolitiikan tutkijoiden kanssa tuolloin ajankohtaisista ongelmista, kuten työttömyydestä ja pientilojen kaatumisesta.[28] ja sisälsi yhteiskunnallisen viestin alueen ihmisten elinolosuhteista.[30]  Näyttelyn kaikkiaan 80 neljällä eri tekniikalla toteutettua kuvaa koostuivat kovakopioista voimakkain musta-valkokontrastein, fotorealistisista voimakasvärisiä lateksimaalauksista sekä pienimuotoisista piirustuksista ja valokuvista.[30]

Kultainen nuoruus –valokuvanäyttelyssä vuonna 1979  teemana olivat nuoren ihmisen murrosvaiheet. Näyttelyn yhteensä 99 kuvaa käsittelivät ammatinvalintaa, ammattia, toimeentuloa ja itsenäistymistä. [31]Käsitteen kultainen nuoruus kyseenalaistavaa näyttelyä pidettiin Hyttisen läpimurtona valokuvaajana. Se sai kiitosta taitavasta interiöörikuvauksesta. Poleemisuudestaan huolimatta näyttelyn yleisilme oli rauhallinen ja kärjistyksiä välttävä. [32]

Vuonna 1980 toteutettu yhteisnäyttely valokuvaaja Kimmo Kirveksen kanssa oli nimeltään Todellinen prinsessa ja puolet valtakuntaa. Siinä Hyttisen osuus (eli todellinen prinsessa) luotasi ihmismielen herkkyyttä[33][34] esine- ja henkilökuvauksen keinoin uuden vuosituhannen hengessä. [22] Hyttisen osuus koostui sisäisiä näkyjä kuvaavista teoksista, jotka oli  luotu digitaalitekniikalla kuvia päällekkäin vedostamalla. Useissa kuvissa esiintyi lapsia ja nuoria.[35]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kari Hyttinen sai Joensuun kaupungin taidepalkinnon toiminnastaan valokuvataiteen alalla vuonna 2002.[36] 

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hyttinen Kari Latvavesiltä. Pohjoiskarjalaisia kirjailijoita. Joensuun seutukirjasto. Viitattu 25.9.2017.
  2. a b c Kirves, Kimmo: Hetki neljän sukupolven yhteistä matkaa. Karjalainen, 05.04.2014,, s. 17. Artikkelin verkkoversio.
  3. Vanha Joensuu elää Carelicumissa. yle.fi.
  4. a b c Nevalainen, Kimmo: Se, mikä ei näy. Karjalainen, 17.06.2007, s., s. 16.
  5. a b Väisänen, Ritva: Ensin on häivähdys jostain. Karjalainen, 16.03.2009, s. 10.
  6. a b c d Kononen, Suonna: Ajatus syntyy palasista : valokuvaajan rutiineista olennaisimpia on ajatustyö, sanoo Kari Hyttinen.. Karjalainen, 25.01.2002, s. 1, 18.
  7. Väisänen, Ritva: Naiset elämässäni. Karjalainen, 01.07.1997, s. 10.
  8. a b c Pennanen, Ulla: Näkemyksellistä valokuvausta. Karjalainen, 23.04.1985.
  9. a b c MR: Rumin sanoin rumasta ajasta. Pohjois-Karjala, 28.05.1987, s. 22.
  10. a b Wahlström, Riitta: Lapsi meissä, me lapsessa. Karjalan maa, 19.01.1985, s. 10.
  11. a b c d e Väisänen, Ritva: Hyttinen lähentelee kansanrunoutta. Karjalainen, 03.05.1987, s. 8.
  12. a b "Tämä ei ole taidetta". Karjalan heili, 17.05.1987, s. 7.
  13. a b Komu, Eija: Pelkistettyä todellisuutta. Karjalainen, 29.05.1987, s. 8.
  14. K. L.: Yltäkylläiset päivät. Kuvaus. Kirjasampo. Viitattu 12.9.2017.
  15. Unelmana elämä / Kari Hyttinen. Joensuu. Fomari, 1988 ISBN 9519998365 ( NID. ) 
  16. Kepeä uni / Kari Hyttinen. - Joensuu : Fonari, 1990. ISBN 9529022832
  17. a b Nevalainen, Kimmo: Naapurissa asuu ihmisiä : Kari Hyttinen käyttää näyttelijöitä tunteiden kuvaamiseen. Karjalainen, 05.08.1992, s. 11.
  18. Naapurit : perinteinen suomalainen muotokuvakokoelma / Kari Hytiinen. Joensuun taidemuseo 1992 ISBN 9518971099
  19. Mikko Savolainen: Valokuvia sarjakuvatekniikalla. Karjalainen, 26.5.1982.
  20. Kononen, Suonna: Kuvaajat pitävät yhtä : Kimmo Kirves ja Kari Hyttinen järjestävät toisen yhteisnäyttelynsä. Karjalainen, 20.08.2016, s. B2.
  21. Kononen, Suonna: Puolen vuosisadan polku : Kari Hyttisen juhlanäyttely ei tekijänsä mielestä ole juhlanäyttely. Karjalainen, 25.09.2002, s. 18.
  22. a b Savolainen, Mikko: Todellinen prinsessa ja puolet valtakuntaa.. Karjalainen, 21.5.1980.
  23. Karttunen, Terhi: Kalmanniemen ranta antoi muodon Kari Hyttisen ideoille. Karjalainen, 11.03.1999, s. 15. - Artikkelin verkkoversio.
  24. a b Kakkinen, Pentti: Hyttisen kuvat haastavat riitaa. Karjalan heili, 24.10.1990, s. 4.
  25. Raasio, Petra: Jäähyväiset herättää mielikuvia. Karjalan heili, 14.03.1999, s. 15.
  26. Kantaa ottavaa taidetta näyttelyissä. Karjalainen, 2.10.1972.
  27. Punalippujen marssi: Äärivasemmistolaista osallistuvuutta esillä.. Karjalan maa, 9.10.1973, s. 7.
  28. a b Koistinen, Soili: Kari Hyttisen kuvia kehitysalueelta. Tiedonantaja, 4.9.1975.
  29. MjK: Kari Hyttisen suurtyö näytteillä. Pohjois-Karjala, 26.8.1975.
  30. a b c Lehtonen, Seppo: Kehitysalueen kuvittaja. Karjalan maa, 26.8.1975.
  31. Nuoren ihmisen vaiheet. Karjalan maa, 24.2.1979.
  32. Savolainen, Mikko: Hyvätasoisia valokuvanäyttelyjä Joensuussa. Karjalainen, 6.3.1979.
  33. Vuosikymmenien odotus palkitaan Näyttelytiedote. Taidekeskus Ahjo. Viitattu 13.9.2017.
  34. Kirves kertoo kuvistaan Taidekeskus Ahjossa. Karjalan heili, 10.9.2016. Artikkelin verkkoversio.
  35. Valokuvaajilla yhteisnäyttely 36 vuoden jälkeen. Karjalainen, 19.8.2016. Artikkelin verkkoversio.
  36. Kulttuuripalkinto: Kari Hyttinen, valokuvaus Joensuun kaupunki. Viitattu 25.9.2017.