Kansainvälinen demokraattisten lakimiesten liitto
Kansainvälinen demokraattisten lakimiesten liitto (engl. International Association of Democratic Lawyers, IADL) on kansainvälinen poliittisesti vasemmistolaisten juristien järjestö. Se pyrkii seuraamaan erityisesti ihmisoikeuksia sekä poliittisia ja taloudellisia oikeuksia. IADL on saanut neuvoa-antavan jäsenen aseman Yhdistyneiden kansakuntien ECOSOCissa, Unescossa ja Unicefissa.[1]
Järjestö perustettiin Pariisissa vuonna 1946. Alussa järjestön puheenjohtajana toimi myöhemmin Nobelin rauhanpalkinnon voittanut René Cassin, mutta nopeasti kommunistit ottivat vallan järjestössä ja kylmän sodan aikana se toimi kommunistisena peitejärjestönä, jota myös KGB ohjasi.[2] Korean sodan aikana IADL väitti, että Yhdysvallat oli käyttänyt biologisia aseita ja kiduttanut siviilejä. Yhdysvallat suuttui väitteistä ja onnistuneesti lobbasi Ranskan häätämään IADL:n päämajan Pariisista vuonna 1951. Rene Cassin oli jättänyt puheenjohtajuuden vuotta aiemmin.[3] Vielä myöhemmin esimerkiksi vuonna 1990 Neuvostoliitto rahoitti järjestöä 100 000 Yhdysvaltojen dollarilla.[2]
Suomen Demokraattiset Lakimiehet, myöhemmin Oikeuspoliittinen yhdistys Demla, oli maatason jäsen järjestössä vuoteen 1990 asti.[4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailman rauhanneuvosto
- Maailman ammattiyhdistysten liitto
- Demokraattisen nuorison maailmanliitto
- Kansainvälinen sanomalehtimiesliitto
- Naisten kansainvälinen demokraattinen liitto
- Ylioppilaiden Kansainvälinen Unioni
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ International Association of Democratic Lawyers (IADL) UNESCO. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 15.06.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Richard Felix Staar (1991). Foreign policies of the Soviet Union. Hoover Institution Press, Stanford University. s. 80. ISBN 9780817991029
- ↑ Tolley, Howard B., Jr.: The International Commission of Jurists: Global Advocates for Human Rights, s. 28–29. University of Pennsylvania Press, 2010. ISBN 0812203151. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Markku Fredman: Demla r.y. – vähän yli 50 vuotta (pdf) Oikeus-lehti 4/2015. Oikeuspoliittinen yhdistys Demla. Arkistoitu 15.5.2018. Viitattu 30.9.2018.