Kannustin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee taloustieteen termiä. Kannustin on myös ratsastukseen liittyvä väline.

Kannustin eli insentiivi tarkoittaa taloustieteessä mitä tahansa, mikä motivoi tiettyyn valintaan tai toimintaan.

Taloustiede onkin lähinnä kannustinvaikutusten tutkimista. Tulospalkkio (esimerkiksi johdon optiopalkkio) sekä urakkapalkka ovat tyypillisiä rahallisia kannustimia. Kannustin voi olla myös ei-rahallinen kuten sosiaalinen paine tai arvostus. Kasvumotivaatio on itsensä kehittämiseen liittyvä kannustin.[1]

Sanktio on negatiivinen kannustin. Usein kannustimilla on ikäviä tahattomia vaikutuksia, joten kannustimet pitää kohdentaa mahdollisimman oikein juuri siihen asiaan, mitä halutaan lisätä tai vähentää.

Kierot kannustimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kieroksi kannustimeksi (engl. perverse incentive) nimitetään kannustinta, jolla on odottamattomia negatiivisia sivuvaikutuksia.

Sairauspäiväraha lisää sairauspoissaoloja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos sairauspäivärahaa nostetaan 1 prosentilla, sairauspoissaolot lisääntyvät 1,4 prosenttia. 5 %:n korotus aiheuttaisi menetettynä tuotantona arviolta 80 miljoonan euron kansantaloudelliset kustannukset. Palkansaajien tutkimuslaitoksen Kelan tukemassa tutkimuksessa aineistona olivat Suomen sairauspoissaolot 2002-2012. Myös teorian mukaan korkeampi korvaustaso kannustaa enempään poissaoloon.[2][3]


Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tikkanen Henrikki: Markkinoinnin johtamisen perusteet : tehtävät, perusprosessit ja markkinointistrategia. Helsinki: Talentum, 2005. 76848968. ISBN 952-14-0893-6, 978-952-14-0893-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.9.2021).
  2. Sairauspäivärahojen suuruudella ja poissaoloilla on selvä yhteys (3/2014, sivu 36) Sosiaalivakuutus. 19.12.2018.
  3. Petri Böckerman, Ohto Kanninen, Ilpo Suoniemi, Palkansaajien tutkimuslaitos: A kink that makes you sick: The effect of sick pay on absence. Journal of Applied Econometrics, 13.3.2018. doi:10.1002/jae.2620. Artikkelin verkkoversio.