Kana (kirjoitusjärjestelmä)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hiragana- ja katakana-merkit sekä niiden esittämät tavut.

Kana (jap. 仮名) tarkoittaa japanin kielessä käytettyjä tavumerkistöjä, joista nykyisin käytössä ovat hiragana ja katakana. Molemmilla voidaan kirjoittaa kaikki japanin kielen äänteet, ja ne ovat käytössä rinnakkain, mutta eri tarkoituksissa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen, hiraganaa ja katakanaa edeltänyt kana-järjestelmä oli man’yōgana, jossa kiinalaisia kirjoitusmerkkejä eli kanjeja käytettiin kirjoittamaan japania. Japanilaiset tarvitsivat merkistön, jolla japanin kielen taivutusta pystyttiin merkitsemään foneettisesti. Katakana ja hiragana kehitettiin man’yōganasta sitä yksinkertaistamalla.[1][2]

Hentaigana tarkoittaa hiragana-aakkosten historiallisia, käytöstä pois jääneitä merkkejä.

Kana-aakkoset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavuaakkosto muodostuu 46 tavusta. Kukin merkki koostuu konsonantista ja vokaalista, esimerkiksi ka, sa, mu; poikkeuksena ovat pelkät vokaalit ja ’n’. Jokaiselle tavulle on kaksi kirjoitustapaa: sitä vastaava hiragana ja katakana.[1]

Katakanaa käytetään yleisimmin translitteroimaan vierasperäisiä sanoja ja esimerkiksi mainonnassa ja joissakin lastenkirjoissa. Katakana-merkit ovat kulmikkaan muotoisia ja peräisin kanjimerkkien osista.[1]

Hiraganaa käytetään vuorostaan kirjoittamaan sanojen taivutuspäätteitä, koska kanjit eivät yksittäisinä merkkeinä voi ilmaista kuin taipumattomia sanoja, kuten substantiiveja ja verbien vartaloita. Hiraganalla kirjoitetaan myös muun muassa partikkeleita, prepositioita ja monia yleisesti käytettyjä sanoja. Hiragana-merkit ovat pehmeän muotoisia ja ne on kehitetty muuntelemalla kanjimerkkien osia.[1]

Molemmilla kana-merkistöillä voidaan kirjoittaa samat 46 tavua, mutta muita äänteitä voidaan ilmaista muuntamalla näitä merkkejä lisäämällä niiden yläkulmaan tarkkeita (nigori), kaksi lyhyttä viivaa eli dakuten tai pieni ympyrä eli handakuten. Lisäksi aakkostoon kuulumattomia äänteitä voidaan kirjoittaa yhdistämällä merkkejä toisiinsa, esimerkiksi lisäämällä aakkosen perään pieni ya-, yu- tai yo-tavu, jolloin tavusta ki saadaan kya, tavusta shi saadaan shu ja niin edelleen.[1]

Pienikokoisia kanamerkkejä voidaan käyttää tekstissä kanjimerkkien päällä tai vieressä osoittamaan niiden ääntämys. Tätä kutsutaan nimellä furigana.

Aakkostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanoja käytetään japanin kielessä aakkostukseen. Niitä käytetään gojūon-järjestelmän mukaan (あ い う え お … わ を ん), vaikkakin iroha-runon järjestystä käytetään myös joissakin tapauksissa. Sanakirjoissa on eroja lyhyitä ja pitkiä vokaaleja, pientä tsu-kanaa ja tarkkeita käyttävien merkkien järjestämisessä.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kana Encyclopaedia Britannica. Viitattu 12.7.2018.
  2. Araki-Masonen, Kumi: Hiragana ja katakana: Opas japanilaisen tavukirjoituksen maailmaan, s. 11–12. Finn Lectura, 2006. ISBN 951-792-304-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]