Kana (kirjoitusjärjestelmä)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kirjoitusjärjestelmää. Muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
Hiragana- ja katakana-merkit

Kana (jap. 仮名) tarkoittaa japanin kielessä käytettyjä tavuaakkosia, hiraganaa ja katakanaa. Molemmilla voidaan kirjoittaa kaikki japanin kielen äänteet, ja ne ovat käytössä rinnakkain, mutta eri tarkoituksissa. Kana-aakkoset on kehitetty kiinalaisista kirjoitusmerkeistä, jotka tunnetaan Japanissa nimellä kanji (jap. 漢字), niille vaihtoehtoiseksi ja rinnakkaiseksi kirjoitukseksi.[1]

Ensimmäinen, hiraganaa ja katakanaa edeltänyt kana-järjestelmä oli man’yōgana, jossa kiinalaisia kirjoitusmerkkejä käytettiin kirjoittamaan japanin kielen tavuja foneettisesti. Hentaigana tarkoittaa vuorostaan hiragana-aakkosten historiallisia, käytöstä pois jääneitä merkkejä.

Kana-aakkoset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavuaakkosto muodostuu 46 tavusta. Kukin merkki koostuu konsonantista ja vokaalista, esimerkiksi ka, sa, mu; poikkeuksena ovat pelkät vokaalit ja ’n’. Jokaiselle tavulle on kaksi kirjoitustapaa: sitä vastaava hiragana ja katakana.[1]

Katakanaa käytetään yleisimmin translitteroimaan vierasperäisiä sanoja ja esimerkiksi mainonnassa ja joissakin lastenkirjoissa. Katakana-merkit ovat kulmikkaan muotoisia ja peräisin kanjimerkkien osista.[1]

Hiraganaa käytetään vuorostaan kirjoittamaan sanojen taivutuspäätteitä, koska kanjit eivät yksittäisinä merkkeinä voi ilmaista kuin taipumattomia sanoja, kuten substantiiveja ja verbien vartaloita. Hiraganalla kirjoitetaan myös muun muassa partikkeleita, prepositioita ja monia yleisesti käytettyjä sanoja. Hiragana-merkit ovat pehmeän muotoisia ja ne on kehitetty muuntelemalla kanjimerkkien osia.[1]

Molemmilla kana-merkistöillä voidaan kirjoittaa samat 46 tavua, mutta muita äänteitä voidaan ilmaista muuntamalla näitä merkkejä lisäämällä niiden yläkulmaan tarkkeita (nigori), kaksi lyhyttä viivaa eli dakuten tai pieni ympyrä eli handakuten. Lisäksi aakkostoon kuulumattomia äänteitä voidaan kirjoittaa yhdistämällä merkkejä toisiinsa, esimerkiksi lisäämällä aakkosen perään pieni ya-, yu- tai yo-tavu, jolloin tavusta ki saadaan kya, tavusta shi saadaan shu ja niin edelleen.[1]

Pienikokoisia kanamerkkejä voidaan käyttää tekstissä kanjimerkkien päällä tai vieressä osoittamaan niiden ääntämys. Tätä kutsutaan nimellä furigana.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä hiragana että katakana ovat kehittyneet vanhasta man’yōgana-kanajärjestelmästä, eräänlaisista foneettisista kanjimerkeistä. Perinteisesti kanamerkistön kehittäjän on sanottu olevan buddhalainen pappi Kūkai 800-luvulla. Sitä ei kuitenkaan ole todistettu. Kūkai toi Japaniin Siddham-kirjoituksen palatessaan Kiinasta vuonna 806.lähde?

Nykyinen kanamerkistö ja säännöt niiden käytölle kirjattiin lakiin vuonna 1946.

Aakkostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanoja käytetään japanin kielessä aakkostukseen. Niitä käytetään gojūon-järjestelmän mukaan (あ い う え お … わ を ん), vaikkakin iroha-runon järjestystä käytetään myös joissakin tapauksissa. Sanakirjoissa on eroja lyhyitä ja pitkiä vokaaleja, pientä tsu-kanaa ja tarkkeita käyttävien merkkien järjestämisessä.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kana Encyclopaedia Britannica. Viitattu 12.7.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]