Kalle Alastalo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Karl (Kalle) Filemon Alastalo (3. helmikuuta 1870 Memmola, Pohjois-Pirkkala20. lokakuuta 1932 Pohjois-Pirkkala) oli suomalainen maanviljelijä ja tehtailija.[1][2][3]

Kalle Alastalo osti Nokian Taivalkunnan kylässä sijaitsevan Alastalon sukutilan isältään Juho Malakias Alastalolta vuonna 1892 ja alkoi laajentaa tilaa ostamalla naapuritiloja. Hän otti tilalla käyttöön höyrykäyttöiset puimakoneen ja jauhomyllyn. Vuonna 1904 Alastalo perusti myllynsä yhteyteen kotitarvesahan mutta pian hän alkoi sahata puutavaraa myös naapureilleen. Sahan tuottama jätepuu käytettiin tilan höyrykoneiden tarpeisiin. Kotitarvesahan tuhouduttua tulipalossa 1911 Alastalo rakensi uuden kaksiraamisen höyrysahan Alastalon rantaan Nokianvirran varrelle. Kalle Alastalon höyrysahalla oli tukinnostokoneisto, valmiin tavaran siirtolaite, höyläämössä kaksi höyläkonetta sekä puutavaran kuivausta varten höyrykuivausuuni, jossa aikaisemmin vain ulkona kuivatetun puutavaran laatu saatiin paremmaksi. Sahan yhteydessä oli lisäksi puulaatikkotehdas. Sahan tuottama puutavara kuljetettiin Nokianvirran yli hinaaja Ahkeran vetämillä proomuilla ja se lastattiin vastarannalla Siuron rautatieasemalla rautatievaunuihin. 1920-luvun lopulla Alastalo rakensi vielä suuren itsetoimivan tiilitehtaan, joka saattoi valmistaa 24 000 tiiltä päivässä. Hän osti myös aiemmin valtion omistaman Siuron sahan kun se toiminta lopetettiin.[1] [2][3][4]

Tehostaakseen puutavaran kuljetusta Alastalo osti huutokaupasta Tornion ja Haaparannan väliltä vuonna 1919 puretun postinkuljetusilmaradan laitteistot ja siirsi ne sahalleen. Ilmarata Nokianvirran yli valmistui heinäkuussa 1923. Se kulki sahan lautatarhalta Tampere-Pori radan varteen ja oli pituudeltaan 630 metriä. Sähkökäyttöisen ilmaradan kuljetusvaijeria kannatti viisi pylvästä ja se kulki 30 metriä Nokianvirran yläpuolella. Lauta- ja lankkuniput sidottiin rautavöillä molemmista päistä ja ne pudotettiin suoraan pistoraiteella olleisiin rautatievaunuihin. Pienemmän kappaletavaran kuljetukseen käytettiin Tornion radalta tuotuja postinkuljetuskoreja, jotka oli vahvistettu tätä varten. Kuljetus virran yli vei kuusi minuuttia ja tunnissa ilmaradalla saattoi siirtää kaksi junavaunullista tavaraa.[2][5]

Alastalo oli Pirkkalan kunnanvaltuuston jäsenenä, Taivalkunnan koulun sekä Nokian kutomo- ja värjäys Oy:n johtokuntien jäsenenä sekä mukana Siuron Sähkö Öy:n hallinnossa. Hän kuului myös Pirkkalan suomalaisen seuran Nuijan ja myöhemmin kansallisseuran johtokuntaan.[1][2][3]

Kalle Alastalon kuoltua lokakuussa 1932 puolitoista vuotta kestäneen sairauden jälkeen sahalaitoksen toiminta päättyi konkurssiin ja samalla myös ilmaradan käyttö loppui. Ilmarata purettiin vuonna 1952.[2][6]

Nykyisin Alastalon tilan mailla sijaitsee River Golfin golfkenttä. Alastalon tilan 1920-luvulla rakennettu päärakennus on säilynyt. Ilmaradasta on jäljellä enää Korvolantien varressa Nokianvirran pohjoispuolella sammaloitunut ilmaradan tukipylvään betonijalusta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Maanviljelijä Kalle Alastalo, Aamulehti, 22.10.1932, nro 287, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  2. a b c d e f Suvi Jalli : Puutavaraa Nokianvirran ylitse, Postimuseo 29.5.2019
  3. a b c Sahanomistaja Kalle Alastalo, Suomen puu : Suomen puutavara- ja paperimiesten äänenkannattaja, 26.10.1932, nro 20, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  4. Alastalon teollisuuslaitokset Pohjois-Pirkkalassa, Kansan Lehti, 25.09.1926, nro 222 B, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  5. Huomattava kuljetusteknillinen rakenne toteutettu. Maanviljelijä Kalle Alastalon rakennuttama 630 metrin pituinen sähköllä käyvä ilmarata valmistunut Nokianvirran yli, Aamulehti, 12.07.1923, nro 156, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  6. Velkojainkokous, Aamulehti, 20.11.1932, nro 316, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]