Kairyū
Kairyū (suom. Merilohikäärme) oli keisarillisen Japanin laivaston pienoissukellusveneluokka.
Kaksi ensimmäistä alusta valmisti 1943-1944 Ourazakin ja Yokosukan telakoiden koulut. Ne perustuivat Pearl Harborin hyökkäyksessä käytettyihin A-tyypin pienoissukellusveneisiin, joihin lisättiin ohjauspinnat sivusuuntaamiseen. Koeajojen jälkeen päätettiin Yokosukasta tilata pienempi versio, josta lopulta tuli Kairyūn prototyyppi.[1]
Alusten maksimi sukellussyvyys oli ilman torpedoita 146,3 metriä ja torpedojen kanssa 100,58 metriä. Toimintamatka oli pinta-ajossa viiden solmun nopeudella 450 merimailia ja sukelluksissa 36 merimailia 3 solmun nopeudella. Alusten Isuzu 85 hevosvoiman moottoreiden hankinnan osoittautuessa vaativaksi osaan aluksista jouduttiin valmistamaan pidempi runko, jotta korvaavat moottorit saatiin sopimaan. Aseistuksena oli kaksi 457 mm torpedoa, joiden puutteen vuoksi osaan aluksista sijoitettiin ainoastaan 800 kilogramman TNT-panos keulaan.[1]
Tuotanto alkoi helmikuussa 1945 lukuisilla tehtailla. Alukset valmistettiin kolmesta osasta ja koottiin kuljetuslavoille, jotka voitiin siirtää nostureilla laukaisupaikoille. Yhden aluksen valmistamiseen kului aikaa noin 30 vuorokautta ja tarkoituksena oli valmistaa niitä runsaasti. Vuonna 1945 suunnitelmissa oli valmistaa aluksista myös suurempi 40 tonnin versio, mutta se ei toteutunut sodan päättyessä.[1]
Noin 20 valmistunutta alusta käytettiin miehistöjen kouluttamiseen. Näissä aluksissa oli suurempi torni, joka oli varustettu kahdella periskoopilla.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhtäkään näistä itsemurha-aluksista ei ehditty käyttää taistelussa, koska ne varattiin Japanin kotisaarille tapahtuvan maihinnousun torjuntaan.
Muutamia säilyneitä Kairyū-aluksia on museoituina Japanissa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Watts, Anthony J.: Japanese Warships of World War II. Lontoo: Ian Allan, 1967. (englanniksi)