Kaarlo Kallioniemi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kaarlo Sakari Kallioniemi (vuoteen 1904 Jahnsson, 12. toukokuuta 188312. joulukuuta 1953)[1] oli suomalainen pikakirjoittaja, opettaja ja pikakirjoituksen oppikirjojen tekijä.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarlo Sakari Jahnsson syntyi Turussa vuonna 1883. Hänen isänsä oli filosofian tohtori Adolf Waldemar Jahnsson, joka toimi tuolloin Turun ruotsalaisen klassillisen lyseon lehtorina,[2] ja äitinsä Ida Sofia Magdalena Helander. Perheeseen syntyi kahdeksan lasta.[3] Vanhimmasta veljestä Yrjö Jahnssonista tuli taloustieteilijä ja professori ja Alli Kallioniemestä (vuoteen 1905 Jahnsson) kansanedustaja.[4] Toinen veli oli rehtori, opetusneuvos Aarne Kallioniemi.

Kaarlo Jahnsson tuli ylioppilaaksi Turun suomalaisesta lyseosta 1901.[4] Vuonna 1904 hän vaihtoi sukunimensä Kallioniemeksi.[1] Hän valmistui filosofian maisteriksi 1907 ja suoritti teologisen erotutkinnon 1908.[4]

Kallioniemi toimi Helsingin suomalaisessa tyttökoulussa uskonnon ja historian nuorempana lehtorina 1912–1936 sekä pikakirjoituksen opettajana Suomen liikemiesten kauppaopistossa 1906–1936 ja siitä eriytyneessä kauppakorkeakoulussa 1911–1936.[1]

Pikakirjoittajana Kallioniemi toimi valtiopäivillä ja eduskunnassa 1904–1953. Vuodesta 1936 alkaen hän toimi eduskunnan suomenkielisen pikakirjoituskanslian päällikkönä.[4]

Kallioniemi oli naimisissa Lyyli Wartiovaaran kanssa vuodesta 1908, ja heille syntyi seitsemän lasta.[4]

Pikakirjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virkatöidensä ohella Kallioniemi toimi muutenkin ahkerasti pikakirjoituksen alalla. Hän oli Suomen pikakirjoittajayhdistyksessä useissa tehtävissä eri vuosina: rahastonhoitajana, opettajana, varapuheenjohtajana sekä vuodet 1937–1946 puheenjohtajana. Pikakirjoituslehden toimittajana hän toimi 1920–1935.[1]

Kallioniemi julkaisi useita pikakirjoituskirjoja: sekä oppikirjoja että pikakirjoituksen historiaa käsitteleviä tietokirjoja. Lisäksi hän toimitti Neovius-Nevanlinnan Pikakirjoituksen oppikirjan painoksia tämän kuoleman jälkeen.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pikakirjoituksen alkeet. Otava, 1926
  • Valikoima ehtolyhennyksiä. Otava, 1937
  • Neovius-Nevanlinnan pikakirjoitusjärjestelmän kehittyminen. Otava, 1940
  • Pikakirjoituksen ehtolyhennysoppi. Otava, 1945
  • Pikakirjoitus ja säätyvaltiopäivät. Otava, 1946

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuka kukin oli. Henkilötietoja 1900-luvulla kuolleista julkisuuden suomalaisista. Helsinki: Otava, 1961.
  • Zetterberg, Seppo: Yrjö ja Hilma Jahnsson. ISBN 951-99361-4-9. Helsinki: Yrjö Jahnssonin säätiö, 1982.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kuka kukin oli
  2. Zetterberg, s. 28
  3. Zetterberg, s. 36
  4. a b c d e Zetterberg, s. 391