Kaarlo Erho

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kaarlo Arvid Erho (sukunimi vuoteen 1929 Eriksson) (15. maaliskuuta 1905 Pyhtää25. joulukuuta 1967 Oulunsalo) oli suomalainen kirjailija. Erho käytti myös nimimerkkejä Erik Karlsson ja Kalle Rae.

Erho teki nuorena tehdas-, saha-, konepaja-, rakennus- ja satamatöitä sekä oli merillä Saksassa. Näytelmäohjaajakurssin käytyään hän toimi teatteriohjaajana eri puolilla Suomea. Myöhemmin Erho oli toimittajana, järjestösihteerinä ja nuorisoseura Valistustalon vahtimestarina. Hän kirjoitti artikkeleita muun muassa Länsi-Suomi-, Seura-, Kansa taisteli- ja Peitsi-lehtiin. Erho asui Oulunsalossa vuodesta 1947 lähtien ja oli Oulunsalon nuorisoseurassa sihteerinä, teatteriohjaajana ja näyttelijänä.[1]

Erho aloitti tuotantonsa sotamuistelmilla ja siirtyi sitten 1940-luvulla kirjoittamaan salapoliisiromaaneita. Erhon romaanien sankareina esiintyivät toimittaja-etsivä Kalle Kanto, komisario Erik Paarma ja salapoliisi Erik Korpi. Erho kirjoitti kaikkiaan 13 salapoliisiromaania mutta hän ei kuitenkaan saavuttanut samaa mainetta kuin Aarne Haapakoski ja Vilho Helanen. Erho siirtyi myöhemmin kirjoittamaan näytelmiä ja nuortenkirjoja käyttäen salanimiä Kalle Rae ja Erik Karlsson.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hei eläköön nuoruus ja lempi, näytelmä. 1931
  • Summa: sotamiehen kynällä piirrettynä, muistelmia Raumalaiskomppanian vaiheista Summan ja Länsikannaksen sekä Viipurin puolustuksessa. WSOY 1940, 3. painos 1942, 4. painos 1958, 5. painos Seaflower, Helsinki 1999. Ensipainoksen kansiteksti on: "SUMMA sotamiehen silmin"
  • Kalman sissit: kertomus rohkeiden nuorukaisten huimaavista seikkailuista. WSOY 1941
  • Pommeja, paukkuja, partioretkiä : sotajuttuja Summasta ja Länsi-Kannakselta. WSOY 1941
  • Matkustaja saa paikan: yksinäytöksinen huvinäytelmä ajalta vähän ennen talvisotaamme. Propaganda-Aseveljet ry:n näytelmäsarja n:o 3. Helsinki 1942
  • Korpien Kivekkäät: kertomus nuoren vapaaehtoisjoukon huimista seikkailuista Pohjois-Karjalan korpimailla. WSOY 1942
  • Tunturivuorten hakkapeliitat: kertomus nuoren vapaajoukon huimista seikkailuista Jäämeren rannikolla. WSOY 1942
  • Harmaan miehen salaisuus, salapoliisiromaani. Karisto 1943
  • Aukko pensasaidassa, salapoliisiromaani. Karisto 1944
  • Karhumäessä kummittelee, salapoliisiromaani. Karisto 1944, uusi painos Seaflower, Helsinki 1995
  • Tapahtui Pohjanmaan pikajunassa, salapoliisiromaani. Karisto 1945
  • Kaarina-kuningattaren ihojauherasia, salapoliisiromaani. Matkakirja, Helsinki 1945
  • Kolmetoista kellonlyöntiä, salapoliisiromaani. Karisto 1945
  • Luurankovieras, salapoliisiromaani. Matkakirja, Helsinki 1945
  • Perjantai, kolmastoista päivä, salapoliisiromaani. Karisto 1945
  • Rautaruukin mysteeri, jännitysromaani. Aura, Turku 1945
  • Mitäs sinä sanot, mamma?: yksinäytöksinen huvinäytelmä. Seuranäytelmiä 451. Karisto 1945
  • Kuutamossa kulkee kuolema, salapoliisiromaani. Matkakirja, Helsinki 1946
  • Kapteeni Stormin perjantai, salapoliisiromaani. Karisto 1946
  • Kilpajuoksu kultajoelle : kertomus kullankaivajien seikkailuista Kuollan niemimaalla. Kirjokannen poikien kirjasto 2. Forssa 1946 (nimimerkillä Kalle Rae)
  • Taistelu kultajoesta : kertomus kullankaivajien seikkailuista Kuollan niemimaalla. Kirjokannen poikien kirjasto 3. Forssa 1946 (nimimerkillä Kalle Rae)
  • Sata ja kaksi pelikorttia, salapoliisiromaani. Karisto 1947
  • Hasalan hovin haamu: 1-näytöksinen salapoliisi-ivailu, näytelmä. Karisto 1948
  • Insinööri Raikon testamentti, salapoliisiromaani. Karisto 1949
  • Rakkauden oppitunti : kaksiosainen seuranäytelmäiloittelu. Seuranäytelmiä 517. Karisto 1950
  • Kiertueen kultakimpaleet : kaksikuvaelmainen kiertueivailu, näytelmä. Seuranäytelmiä 532. Karisto 1951

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]