K-51 (1939)
| K-51 | |
|---|---|
 |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Ordžikidzen telakka, Leningrad |
| Kölinlasku | 26. helmikuuta 1938 |
| Laskettu vesille | 30. heinäkuuta 1939 |
| Palveluskäyttöön | 17. marraskuuta 1943 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1970-luvulla |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 490 t (pinnalla) 2 600 t (sukellus) |
| Pituus | 97,65 m |
| Leveys | 7,40 m |
| Syväys | 4,51 m |
| Koneteho | 2 × dieselmoottoria 8 400 bhp ja 2 × sähkömoottoria, 2 400 shp |
| Nopeus |
21 solmua (pinnalla) 10 solmua (sukellus) |
| Miehistöä | 60 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
10 × 21" torpedoputkea 2 × 100 mm/L56 tykki 2 × 45 mm ilmatorjuntatykkiä 20 × miinaa |
K-51 oli Neuvostoliiton laivaston K-luokan sukellusvene toisessa maailmansodassa
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: K-luokka (sukellusvene, Neuvostoliitto)
Alus tilattiin Leningradista Ordžikidzen telakalta, missä köli laskettiin 26. helmikuuta 1938 telakkanumerolla 454. Se laskettiin vesille 30. heinäkuuta 1939 ja otettiin palvelukseen 17. marraskuuta 1943.[1][2]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon kesällä 1941 alus oli keskeneräinen. Syyskuun alussa Leningradin saarron alkaessa se liitettiin kaupungin puolustukseen. Joulukuussa alus oli kuitenkin edelleen keskeneräinen. Se varustettiin silti toimimaan kevääseen 1942 Itämeren eteläosissa, missä meri ei ollut jäässä. Alus lähti 18. joulukuuta Kronstadtista, mutta vaurioitui 23. joulukuuta Lavansaaren lähistöllä jäälauttoihin. Se joutui palaamaan Kronstadtiin jo joulukuun lopulla.[3]
Työt saatettiin loppuun 1942–43 telakalla, mutta akkupula viivästytti valmistumista. Alus otettiin palvelukseen 17. marraskuuta 1943 Itämeren laivaston sukellusveneprikaatin 1. divisioonassa päällikkönään 3. luokan kapteeni V. A. Dorzdov. Alus lähti marraskuussa 1944 ensimmäiselle sotaretkelleen Pommerinlahdelle, missä se upotti 24. marraskuuta tykkitulella rahtialus Hansan (493 t) ja joulukuussa myös toisen aluksen. Se palasi tukikohtaansa joulukuun puolivälissä. Alus lähti 20. tammikuuta 1945 toiselle sotaretkelleen Pommerinlahdelle. Se upotti 28. tammikuuta Rugenwalden edustalla torpedolla kuljetusalus Viborgin (2 028 t). Alus palasi tukikohtaansa 21. helmikuuta.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner. Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Bagnasco, Erminio: Submarines of World War Two. Lontoo, Englanti: Arms and Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-331-X. (englanniksi)
- Polmar, Norman & Noot, Jurrien: Submarines of the Russian and Soviet navies, 1718-1990. Annapolis: Naval Institute Press, 1991. ISBN 0-87021-570-1. (englanniksi)
- Twardowski, Marek: Katyusha - Soviet Submarine Cruisers. Warship 1989, 1989, XIII. vsk, s. 106-125. Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-530-6. (englanniksi)