K-429
| K-429 | |
|---|---|
 K-429:n kaltainen Projekti 670 -luokan sukellusvene. |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Kölinlasku | 26. tammikuuta 1971 |
| Laskettu vesille | 22. huhtikuuta 1972 |
| Palveluskäyttöön | 31. lokakuuta 1972 |
| Loppuvaihe | upposi 13. syyskuuta 1985 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 4 900 t |
| Pituus | 95,6 m |
| Leveys | 9,6 m |
| Syväys | 7,8 m |
| Nopeus |
10 solmua (pinnalla) 26 solmua (sukelluksissa) |
| Miehistöä | 86 |
K-429 oli Neuvostoliiton laivaston Projekti 670A -luokan ydinsukellusvene. Se upposi sotaharjoituksessa 23. kesäkuuta 1983. Suurin osa miehistöstä saatiin pelastettua, mutta 16 miestä kuoli. Hylky nostettiin ja korjattiin, mutta se upposi jälleen 13. syyskuuta 1985 ollessaan satamassa. Se nostettiin taas, mutta sitä ei enää korjattu, vaan käytettiin harjoituksissa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Köli laskettiin 26. tammikuuta 1971. Alus laskettiin vesille 22. huhtikuuta 1972 ja otettiin palvelukseen 31. lokakuuta.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus kuului aluksi Pohjoiseen laivastoon. Se siirrettiin huhtikuussa 1977 Pohjoisen jäämeren kautta Petropavlovsk-Kamtšatskiin, jossa se liittyi 30. huhtikuuta Venäjän Tyynenmeren laivastoon. Aluksen komentajana oli kapteeni V. T. Kozlov.[1]
Alkuvuonna 1983 K-429 tuli satamaan. Miehistö lähti lomalle, ja alusta oli tarkoitus uudistaa. Ydinkärjillä varustetut torpedot ja ohjukset jätettiin töiden ajaksi alukseen. Keväällä 1983 Yhdysvallat aloitti liittolaisineen Fleetex ’83 -sotaharjoituksen pohjoisella Tyynellämerellä, ja harjoituksen aikana yhdysvaltalaisia lentokoneita lensi Neuvostoliiton ja Japanin rajakiistan kohteena olleiden Kuriilien yli. Osin lisääntyneiden jännitteiden vuoksi[2] Tyynenmeren laivaston komentaja Oleg Jerofejev määräsi kapteeni Nikolai Suvorovin palauttamaan K-429:n palvelukseen kesäkuussa.[3] Tämä oli suunniteltua aiemmin ja ennen kuin aluksen uudistus- ja huoltotyöt ehtivät valmistua.[2]
Suvorov yritti vastustella käskyä muun muassa siksi, ettei sotaharjoituksia ollut suunniteltu kuin vasta syksylle, ja sukellusveneen miehistö oli jo lähtenyt lomille. Tyynenmeren laivaston johto pakotti kuitenkin hänet noudattamaan käskyä, joten alus lähti 23. elokuuta 1983 satamasta. Sen miehistö oli kasattu viideltä eri alukselta, mikä rikkoi laivaston omia sääntöjä, joiden mukaan sukellusvene ei saa toimia, jos alus on yli 30 prosentille miehistöstä vieras. Lisäksi miehistössä oli 120 jäsentä, kun normaalisti heitä oli 87.[3] Vain harvoilla oli kokemusta K-429:n järjestelmistä.[2]
Suvorov ei tiennyt, että huollon yhteydessä ilmastointiluukut oli lukittu auki, eikä mittareita ollut säädetty oikein.[2] Hän sai käskyn edetä suoraan harjoitusalueelle, mutta hän vaati saada tehdä ensin koesukelluksen.[3] Sukelluksesta tuli normaalia nopeampi, sillä painolastitankkien täytön kanssa tuli väärinymmärryksiä.[2] Sukelluksen aikana neljänteen reaktoriosastoon alkoi tulvia vettä avoimesta ilmastointiluukusta. Reaktori saatiin suljettua ja veden tulosta ilmoitettua, mutta 14 miestä kuoli. Alukseen tulvi 420 kuutiometriä vettä,[3] ja K-429 upposi 39 metrin syvyyteen.[1]
Aluksella oli pelastautumiskapseleita ja hätäpoijuja, mutta ne oli hitsattu runkoon kiinni, jotteivät ne katoaisi. Suvorov toivoi, että sukellusveneen katoaminen huomattaisiin pinnalla, mutta muutama tunti kului eikä pelastajia kuulunut. Lämpötila joissain sukellusveneen osissa alkoi lähestyä 50 astetta, ja yksi akuista oli räjähtänyt.[2] Muista akuista vapautui vetyä, mikä aiheutti palovaaran.[3] Lopulta kapteenin oli pakko pyytää vapaaehtoisia uimaan pinnalle ja hakemaan apua.[2] Kaksi miestä Suvorovin alkuperäisestä miehistöstä suostui. He poistuivat aluksesta torpedoputken kautta, nousivat pintaan ja uivat rannalle, jossa rajavartijat pidättivät heidät epäiltyinä vakoojina. Kun he kertoivat tilanteesta, kävi ilmi, että Jerofejev ja muut upseerit olivat unohtaneet sukellusveneen, jonka piti olla sukelluksissa vain tunnin ajan.[3] Uppoamispaikalle saapui muutaman tunnin kuluttua pelastuspartio, jonka sukeltajat auttoivat loput miehistön jäsenet pinnalle.[2] Kaikkiaan uppoamisessa kuoli 16 ihmistä.[1]
Onnettomuuden jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolme kuukautta uppoamisen jälkeen Suvorov sekä aluksen viidennen osaston päällikkö Lihovozov saivat tuomion laivaston sääntöjen rikkomisesta.[3][2] Suvorov sai kymmenen vuoden ja Lihovozov kahdeksan vuoden vankeustuomion.[3] Suvorov istui tosin tuomiostaan vankilassa vain kolme vuotta. Onnettomuudesta ei tiedotettu, ja kansa kuulikin siitä vasta 1990-luvulla. Aluksen alkuperäiselle miehistöllekin uppoaminen paljastui vasta heidän palattuaan lomilta, kun heidän sukellusvenettään ei näkynyt satamassa.[2]
K-429 ei ollut vaurioitunut upotessaan pahasti,[4] ja niinpä se nostettiin 9. elokuuta 1983. Nostamisen yhteydessä tosin neljä aiemmin kuivana säilynyttä vesitiivistä osastoa täyttyi vedellä, mikä teki aluksen korjaamisesta työläämpää. Korjaus maksoi 300 miljoonaa ruplaa ja valmistui syyskuun alussa 1985. Jo 13. syyskuuta 1985 alus kuitenkin upposi uudestaan ollessaan satamassa.[1] Yksi miehistön jäsen kuoli toisessa uppoamisessa.[4] Alus nostettiin jälleen, mutta sitä ei enää palautettu palveluskuntoon. Se poistettiin 1987 laivaston vahvuudesta, minkä jälkeen sitä käytettiin harjoituksissa.[1] Se romutettiin sisaralustensa kanssa 1990-luvulla.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f ПЛAРК - Проект 670 "Cкат" Submarine.id.ru. Arkistoitu 1.9.2005. Viitattu 1.6.2018. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Farley, Robert: This Russian Nuclear Submarine Made Some Scary History (It Sank Not Once, but Twice) 20.11.2016. The National Interest. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Tereškin, Viktor: Sunken submarines emerge from oblivion 23.8.2000. Bellona. Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Farley, Robert: This Russian Nuclear Submarine Made Some Scary History (It Sank Not Once, but Twice) – Page 2 20.11.2016. The National Interest. Viitattu 3.6.2018. (englanniksi)