Käytäntöverkostot
Käytäntöverkostoilla (engl. Networks of practice, NoP) tarkoitetaan verkostoja, joiden tarkoituksena on tiedonvaihto tietyn taidon tai osaamisalueen ympärillä. Läheinen termi käytäntöverkostoille on käytäntöyhteisöt (engl. Communicites of practice). Näiden ero on siinä, että käytäntöyhteisöjen sisällä ihmiset usein tuntevat toisensa ja työskentelevät yhdessä. Käytäntöverkostot ovat puolestaan laajempi verkosto, jossa ihmiset eivät yleensä tunne toisiaan ja kommunikointi ja oppiminen tapahtuu tyypillisesti sähköisesti kasvokkain tapahtuvan viestinnän sijaan. [1] Käytäntöverkostoissa ihmiset voivat jakaa tietoa ja osaamistaan esimerkiksi sosiaalisen median avulla.
Määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Verkostolla tarkoitetaan yksikköjen joukkoa, jossa yksiköiden väliset siteet muodostavat verkoston. Yksiköt voivat olla esimerkiksi ihmisiä tai organisaatioita. Verkostot mahdollistavat viestinnän sekä tiedon jakamisen yksiköiden välillä. Verkoston jäsenten väliset siteet voivat olla heikkoja tai vahvoja. Käytäntöverkostoissa ihmisiä yhdistää kiinnostus tiettyyn aiheeseen [1].
Vaikka käytäntöverkostojen ei tarvitse olla välttämättä ammatillisiin aiheisiin liittyviä, käytäntöverkostoiksi ei lueta kuitenkaan esimerkiksi arkipäiväistä kommunikointia harrastuksiin tai urheiluun liittyen, vaikka niissä tiedonvaihtoa tapahtuukin. Käytäntöverkostoilla voidaan katsoa olevan jokin tiedonvaihdollinen tavoite. Käytäntöverkostot voivat vaihdella käytäntöyhteisöistä sähköisiin käytäntöverkostoihin (engl. Electronic networks of practice). [1]
Käytäntöyhteisöllä tarkoitetaan ryhmää ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet keskenään vahvasti. Ryhmä toimii usein paikallisesti ja kommunikoi ainakin osaksi kasvotusten. Joskus käytäntöyhteisöjen voidaan myös katsoa toimivan isompien käytäntöverkostojen sisällä. Toinen ääripää käytäntöverkostoista ovat sähköiset käytäntöverkostot. Sähköisissä käytäntöverkostoissa ryhmän jäsenet eivät tunne toisiaan eivätkä välttämättä tapaa kasvotusten. Ryhmä kommunikoi käyttäen hyväksi erilaisia sähköisiä kanavia, kuten keskustelufoorumeja, blogeja tai wikejä. Sähköisissä käytäntöverkostoissa ryhmän jäsenet eivät ole sitoutuneet keskenään tai ovat vain heikosti sitoutuneita.[1]
Käytäntöverkosto muodostuu tai on muodostettu vapaaehtoisesti ilman, että joku on erikseen määrännyt ryhmän jäseniä osallistuman verkoston tiedonvaihtoon. Myöskään verkoston jäsenten määrää ei ole rajattu ja esimerkiksi sähköisissä käytäntöverkostoissa jäsenten määrä voi olla tuhansia. Määrätyissä ryhmissä ei ole mahdollista käyttää hyväksi näin monen ihmisen joukkoa.[1]
Tiedonvaihto käytäntöverkostoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käytäntöverkostojen ihmiset eivät välttämättä tunne toisiaan, vaikka he työskentelisivätkin saman aihepiirin ympärillä. Käytäntöverkostojen ihmisiä yhdistää yleensä aiheeseen liittyvä osaaminen ja verkosto muodostuu usein epäsuorasti esimerkiksi erilaisten uutiskirjeiden ja nettisivujen pohjalta. Tämän johdosta myös käyttäjien välinen kommunikointi tapahtuu yleensä epäsuorasti esimerkiksi kolmansien osapuolten kautta. Tietotekniikka mahdollistaa tiedon nopean levityksen suurelle joukolle. [1]
Käytäntöverkostoissa ihmiset käyttävät omaa aikaansa ja resurssejaan laajentaakseen suuremman joukon osaamista, joten yksi keskeinen asia käytäntöverkostojen toimivuudessa on yksittäisten ihmisten motivaatio jakaa tietoa. Motivaationa voi olla esimerkiksi auttamisen ilo, mutta usein yksilöt odottavat myös jonkinlaista sosiaalista palkintoa kuten hyväksyntää ja arvostusta. Osallistumisen siis odotetaan parantavan mainetta verkoston sisällä. On myös huomattu, että yksilöt joilla on asiantuntemusta osallistuvat useammin tiedonjakoon verrattuna yksilöihin joiden tietotaito ei ole yhtä hyvää. [2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f John Seely Brown, Paul Duguid: The Social Life of Information 1.1.2000. Harvard Business Press. Viitattu 8.9.2016. (englanniksi)
- ↑ Molly McLure Wasko, Samer Faraj: Why Should I Share? Examining Social Capital and Knowledge Contribution in Electronic Networks of Practice. MIS Quarterly, 1.1.2005, nro 1, s. 35–57. Artikkelin verkkoversio.