Julian Barbour
| Julian Barbour | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1937 Englanti |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Peter Mittelstaedt |
| Tutkimusalue | Fysiikka, Tieteen historia |
| Tunnetut työt | The End of Time: The Next Revolution in Our Understanding of the Universe, 1999 |
| Aiheesta muualla | |
| www.platonia.com | |
Julian Barbour (s. 1937)[1] [2] on englantilainen fyysikko, jonka tutkimuksen kohteita ovat kvanttipainovoima ja tieteen historia. Väiteltyään filosofian tohtoriksi Albert Einsteinin yleisestä suhteellisuusteoriasta Kölnin yliopistosta 1968, Barbour on elättänyt itsensä ja perheensä ilman akateemista virkaa, työskennellen osa-aikaisena kääntäjänä. Hän asuu lähellä Oxfordia, Englannissa.
Hänen kirjansa The End of Time vuodelta 1999 esittää poikkeuksellisen näkemyksen ajasta. Barbourin mukaan aika on illuusio ja fysiikan teorioista poistuu lukuisia ongelmia, kun olettaa ettei aikaa ole. Hän esittelee filosofisen käsitteen nimeltä Platonia ja väittää, ettei meillä ole muuta todistetta menneisyydestä kuin muistomme siitä, eikä muita todisteita tulevaisuudesta, kuin uskomme siihen. Barbourin mukaan hänen näkemyksiään tukee Wheeler–DeWitt-yhtälö, joka yhdistää suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan jättämällä ajan pois yhtälöstä.
Filosofi J. M. E. McTaggart saavutti samanlaiset johtopäätökset vuonna 1908 teoksessaan The Unreality of Time. Ja yhdessä viimeisistä kirjeistään Einstein kirjoitti ”kaltaisemme ihmiset jotka uskovat fysiikkaan tietävät, että erottelu menneen, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä on uppiniskainen, sinnikäs illusio.”
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.kurzweilai.net/julian-barbour (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.mprinstitute.org/vaclav/Barbour.htm
| ||||||||||||||||||
